Poistuminen

Mie takerrun. Raksuun. Nyt kun Raksu on reissuhommissa, huomaan kuinka miulla ei ole elämää ilman häntä. En jaksa enkä halua lähteä tapaamaan kavereita, odotan vain kieli pitkällä torstai-iltoja, että saan Raksun kotiin. Tosin kovin kauas ei kavereita treffaamaan viitsisi lähteäkään, kun ei miulla ole muuta kulkuvälinettä kuin omat jalat ja Helkama. Ja silloinkin kun Raksu on maisemissa (siis hommissa ihan täällä kotikaupungissa) mie en halua lähteä tyttöjen illanviettoihin. Vietän niitä mieluummin Raksun kanssa. Raksun annan kyllä lähteä poikien reissuille, mutta en edes silloin halua poistua kotoa. Hautaudun mieluummin sohvalle.

Ehkä se johtuu pelosta. Tai siitä, etten halua olla ilman Raksua. Ehkä pelkään, että hän hylkää miut, jos mie lähden viettämään iltaa johonkin muualle. Ja eipä miulla niin paljoa niitä kavereitakaan ole, että miulle jotain kutsuja satelisi. Ja sittenkin, vaikka kutsu tulee, mie mieluummin eristäydyn kotiin kuin lähden esittämään osallistuvaa johonkin tyttöjen iltaan. Vaikka joskus mie kyllä kaipaan illanviettoa kaveriporukoiden kanssa. Mutta haluaisin senkin tapahtuvan niin, että Raksu on siellä mukana. Siis näissä sekaillanvietoissa. Koska sitten miulla on ainakin joku tuki ja turva... Usein huomaan näissä kaveriporukoidenkin illanvietoissa eristäytyväni, hakevani yksinäisyyttä. Ahdistun toisten liian utelevista kysymyksistä.

Nyt varsinkin, kun vasen käteni on sitä mitä on. Ruma. Huomasin eilen töissä, että sitä tuijotetaan. Työkavereiden toimesta. Harvemmin asiakkaiden toimesta, he ovat joutuneet kestämään niin paljon kamaluuksia, ettei miun vaaleanpunaiset ja -violetit arvet kiinnitä heidän huomiotaan. Kukaan ei kysynyt mitään. Ajattelin, että aivan sama. Omapahan on käteni. Ja silti katseiden painostuksen alla huomasin kiskovani fleecetakin hihan alas. Piilotin taas itseni. Ohjasin keskustelun vitsikkäille urille.

"Ei miulla ole mitään hätää, miehän pidän hauskaa!!"

Ja niin se poistuminen. Facebookista. Koska haluan paeta tätä maailmaa. Tätä yhteiskuntaa. ELÄMÄÄ. Katsotaan milloin se huomataan. Jos nyt huomataan ollenkaan. Palaan kukkaruukkuun.