Tunnelukkoni

Mietin taas asioita eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Pakkohan tämä testi oli tehdä... ...siis tunnelukkotesti.

Rankaisevuus (tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva)

Olet hyvin ankara itsellesi ja rankaiset itseäsi jos toimit väärin. Olet usein vihainen itsellesi ja moitit itseäsi tekemistäsi virheistä. Saatat miettiä tekemisiäsi jälkikäteen, ja tuntea syyllisyyttä tai häpeää siitä miten olet toiminut. Saatat olla vihainen itsellesi, koska olet joskus heikko, tunteellinen tai tarvitseva. Jos jotain pahaa tapahtuu sinulle, saatat ajatella, että se oli ansaittua, etkä kaipaa myötätuntoa tai sääliä. Saatat olla rankaiseva myös lähimmäisiäsi kohtaan. Lapsesi saattavat kuulla kunniansa, jos asiat eivät mene mielesi mukaan. Sinun on vaikea antaa anteeksi itsellesi ja toisille etkä hyväksy puolusteluja kovin helposti.

Hyväksynnän haku (tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva)

Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Saatat tehdä päätöksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, mitä odotat muiden haluavan sinulta. Toivot, että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia, statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.

Ulkopuolisuus (tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva)
Tunnet usein ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa ja se saa sinut välttelemään niitä. Ehkä tunnet itsesi erilaiseksi, muita huonommaksi keskustelijaksi ja siksi ulkopuoliseksi. Uusien ihmisten kanssa tunnet olosi epämukavaksi ja hermostuneeksi etkä oikein tiedä mitä sanoisit. Saatat arkailla huomion kohteena olemista ja jännittää esiintymistä. Ahdistuneena mietit mitä muut ajattelevat sinusta. Hermostuneena et kykene käyttämään sosiaalisia taitojasi, vaan menetät varmuutesi ja vetäydyt. Olet ehkä tottunut välttelemään kanssakäymisiä ja sosiaalisia tilanteita siinä määrin, että se tuntuu ihan luonnolliselta - kuitenkin jokin sinussa kaipaa samalla läheisempää yhteyttä kanssaihmisiin. Ryhmässä saatat teeskennellä olevasi enemmän muiden kaltainen tai haluat antaa hyvän vaikutelman itsestäsi. Saatat hankkiutua työskentelemään tehtävissä, joissa ei vaadita paljon vuorovaikutusta. Läheisissä suhteissa tunnet olosi varmemmaksi ja levollisemmaksi - voit olla enemmän oma itsesi. Toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset vahvistavat tunnelukkoasi ja se saa sinut välttelemään entistä enemmän ikäviä sosiaalisia tilanteita.

Epäonnistuminen (tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva)
Uskot olevasi tuomittu epäonnistumaan, ikään kuin sinulta puuttuisi jotain olennaisia taitoja tai kykyjä. Olet saattanut oppia välttelemään haasteita tai vaikeita tehtäviä epäonnistumisen pelossa. Saatat uskoa, että et osaa tai et kykene tekemään jotain, ja siksi viivyttelet etkä ole halukas yrittämään tosissasi. Saatat verrata itseäsi muihin ja pitää itseäsi epäonnistuneena, huonompana tai lahjattomampana kuin toiset. Ajattelet, että toiset ovat menestyneet paremmin, etkä anna arvoa omille saavutuksillesi - aina löytyy joku, joka on menestynyt tai pärjännyt paremmin. Epäonnistumien tunnelukko näyttäytyy varsinkin työelämässä. Saatat vältellä uralla etenemistä, haasteiden ottamista, ylennyksiä, työhön sitoutumista tai aloitteellisuutta. Saatat yrittää kompensoida epäonnistumisen tunnetta vaatimalla itseltäsi hyviä suorituksia ja virheettömyyttä. Ajan myötä usko omaan itseen heikkenee ja epäonnistumisen tunnelukko voimistuu jokaisen epäonnistumiseksi koetun tilanteen myötä.

Suojattomuus (tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva)
Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin, joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat, että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut, etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi. Pyrit varmistumaan, että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi, joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa.

Vajavuus (tunnelukon voimakkuus: vahva)
Olemassaoloasi leimaa arvottomuuden kokemus, joka ilmenee uskomuksena omasta kelvottomuudesta. Saatat puhua itsestäsi alentavaan sävyyn, olet kriittinen, ankara ja vihainen itsellesi. Ikään kuin sinussa olisi sisimmässäsi jotain häpeällistä ja vastenmielistä, joka pitää pitää piilossa. Luultavasti peittelet ongelmiasi ja virheitäsi ja välttelet niistä puhumista, ettei häpeän tunne valtaisi sinua. Joudut pitämään todelliset tunteesi ja ajatuksesi salassa, et halua myöntää muille olevasi tunteellinen tai tarvitseva ihminen. Esität ihmisille muuta kuin todella olet ja samalla pelkäät paljastumista. Koet muiden sanomiset herkästi arvosteluna ja kritiikkinä, jolloin vajavuuden tunteesi saattaa saada sinut suuttumaan. Ehkä hyökkäät vajavuuden tunnettasi vastaan olemalla kriittinen ja vähättelevä muita kohtaan - myös kumppaniasi tai lapsiasi kohtaan. Saatat tuntea vetovoimaa torjuviin ja kriittisiin ihmisiin, jotka entisestään voimistavat vajavuuden tunnelukkoasi.

Pessimistisyys (tunnelukon voimakkuus: vahva)
Olet pessimisti, ja kiinnität huomiota enemmän elämäsi kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. Olet kova huolehtimaan ja murehdit tulevia tapahtumia tai tilanteita. Jos asiat tuntuvat menevän hyvin, se vaikuttaa vain väliaikaiselta. Jos jotain hyvää tapahtuu, odotat, että jotain pahaa on tapahtumassa seuraavaksi. Pelkäät, että saatat tehdä päätöksiä, jotka johtavat kriisiin tai katastrofiin. Pelkäät virheitä ja pyrit siksi olemaan mahdollisimman huolellinen.

Vaativuus (tunnelukon voimakkuus: vahva)
Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi, jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu, ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät, ellet yllä koviin vaatimuksiisi. Ponnistelet välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa sinulle ahdistua ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Sinun on vaikea rentoutua ja vain nauttia elämästä. Saatat olla enimmäkseen turhautunut ja ärtynyt itseesi ja toisiin. Elämä on suorittamista, ja uskot, että se joskus tuo sinulle palkinnon - vapauden tai täydellisyyden. Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä ja hamuat seuraavia tehtäviä ja haasteita. Jos päätät menestyä jossain, luultavasti menestyt siinä - osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Ehkä laiminlyöt ystäviäsi tai läheisiäsi - koska et ehdi rentoutua ja antaa toisille aikaasi.

Uhrautuminen (tunnelukon voimakkuus: vahva)
Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutuisi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Hylkääminen (tunnelukon voimakkuus: vahva)
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot, että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute, joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi, etkä luota siihen, että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta.

Emotionaalinen estyneisyys (tunnelukon voimakkuus: vahva)
Sinun on vaikea ilmaista tunteitasi spontaanisti. Sinusta on hämmentävää ilmaista positiivisia kiintymyksen tai välittämisen tunteita toisille ihmisille. Uskot, että tunteet on parempi pitää sisällään ja siksi pyrit kontrolloimaan itseäsi, varsinkin muiden seurassa. Sisällesi on luultavasti kertynyt paljon vihaa ja mielipahaa, joka on ilmaisematta. Sinusta saattaa tuntua, että olet kuin painetynnyri, joka saattaa purkautua milloin tahansa. Siksi yrität hallita tekemisiäsi ja tunteitasi.

Riippuvuus (tunnelukon voimakkuus: keskivahva)
Uskot, että olet jollain tavalla kykenemätön pitämään itsestäsi huolta. Et luota omaan arviointikykyysi. Tarvitset siksi muita ihmisiä kannattelemaan ja tukemaan sinua ja pitämään sinusta huolta. Olet riippuvainen läheisistäsi etkä ole itsenäinen, omillaan pärjäävä aikuinen. Luultavasti olet edelleen läheisissä tekemisissä vanhempiesi kanssa, jotka vaikuttavat elämääsi voimakkaasti. Päätösten tekeminen on sinusta vaikeaa, kysyt ehkä neuvoa ja vahvistusta muilta, muutat mieltäsi monta kertaa ja lopuksi saatat olla kuitenkin epävarma päätöksestäsi. Saatat vältellä vastuuta, aloitteellisuutta ja haasteellisia tilanteita. Tunnet luultavasti ahdistusta ja epätoivoa jos joudut ottamaan enemmän vastuuta kuin mihin tunnet kykeneväsi. Ehkä ainoa keinosi selviytyä on lyöttäytyä yhteen vahvan henkilön kanssa, joka pitää sinusta huolta, mutta myös määrää elämästäsi - näin riippuvuus toisesta kasvaa ja tunnelukko voimistuu.

Alistuminen (tunnelukon voimakkuus: keskivahva)
Sinusta tuntuu, että sinun pitää olla mieliksi läheisillesi, ystävillesi, työkavereillesi, jopa ventovieraille. Et halua olla hankala, vaan kiltti ja mukava. Niinpä myönnyt helposti asioihin, jotka eivät tunnu sinusta erityisen tärkeiltä. Sinun voi olla vaikea pitää puoliasi niin pienissä kuin isoissa asioissa. Antaudut enemmän tai vähemmän toisten kontrolloitavaksi, koska haluat välttää ikävän seuraamuksen. Et ilmaise avoimesti tarpeitasi, koska et pidä niitä tärkeinä. Piilotat tunteitasi, varsinkin vihan tunnetta, mikä saa sinut välttelemään konflikteja. Vihan tukahduttaminen johtaa sen patoutumiseen, joka yleensä purkautuu joko passiivisena vihan ilmaisuna, kuten pienimuotoisena kostamisena, juoruamisena, viivästelynä, kiukutteluna tai yllättävinä aggressiivisina kiukunpurkauksina. Viha voi synnyttää myös halua kapinoida ja uhmata tahoja, jotka koet auktoriteetiksi (esim. esimiehet, viranomaiset, puoliso). Ihmissuhteissasi toiset ovat yleensä niskan päällä. Sinua saattavat kiehtoa ihmiset, jotka ovat hallitsevia ja määräileviä, jotka sanovat miten sinun kuuluu toimia, käyttäytyä tai tuntea.

Kaltoin kohtelu (tunnelukon voimakkuus: keskivahva)
Pelkäät, että ihmiset haavoittavat, huijaavat, loukkaavat, pahoinpitelevät tai käyttävät sinua jollain tavoin hyväkseen. Et luultavasti koe oloasi luottavaiseksi ja turvalliseksi, vaan näet uhkakuvia ihmissuhteissasi. Sinun on yleensä vaikea luottaa ihmisiin. Saatat suhtautua epäillen toisten aikomuksiin ja uskot läheistesi pettävän sinut tavalla tai toisella. Et päästä ketään lähellesi etkä uskalla avautua ihmissuhteissasi. Olet varovainen ja saatat testata ovatko ihmiset luottamuksesi arvoisia. Saatat kuitenkin viehättyä ihmisistä, jotka ovat hyväksikäyttäjiä ja annat heidän kohdella itseäsi huonosti. Toistuvat hyväksikäytön kokemukset vahvistavat tunnelukkoa ja syövät omanarvontunnetta. Tämä voi johtaa siihen, että sinun on vaikea päästä suhteesta, jossa sinua kohdellaan kaltoin.

Niin minua. Alleviivatut asiat varsinkin iskee ja kovaa. Vittu mulla menee hyvin. Mistä nämä ongelmat kumpuaa? Hoitoon?

Ja ulospäin mä vaan hymyilen ja esitän olevani kunnossa. Tsiis... Palaan kukkaruukkuun.

Sairaan kaunis maailma

Sotaa, raiskauksia, tuhopolttoja, itsemurhaa...

Näin eilen töistä kotiin kävellessäni (en toki onneksi näitä!!) erittäin kauniin nuoren naisen. Silmät täynnä ahdistusta, kuin pelokkaalla kauriilla auton ajovaloissa. Katse harhaili ympäriinsä, hän tarkkaili lähellä liikkuvia ihmisiä hysteerisesti. Hänellä oli anoreksia. Niin pieni, niin kaunis, niin ahdistunut.

Puistossa makaa mies. Ei, hän ei ole kuollut. Hän on humalassa. Laskenut alleen. Vajonnut yhteiskunnan ulkopuolelle. Yrittää nousta ylös, mutta liian vahva humala ei anna hänen tehdä sitä.

Omissa haaveissani olen balettitanssija. Kadehdin ystävääni lapsena, kun hän tanssi balettia. Halusin olla samanlainen kuin hän. Kaunis, hentoinen.

Mutta toisin kävi. Minusta ei tullut balettitanssijaa. Minusta ei tullut edes voimistelijaa (tosin tätäkin löytyy uraltani...). Ei minkään urheilulajin edustajaa. Minusta tuli tavallinen ihminen. NORMAALI. Ja paskat. Enkö kestänyt olla normaali, kun haalin itselleni kenties ikuisen ongelman? Aloin leikkimään ruoalla. Pitikö minunkin saada osani maailman ongelmista omalle kohdalleni? Enkö voinut olla tyytyväinen elämääni iloisena nuorena?

Miksi tämä maailma on niin täynnä ahdistusta ja pahoinvointia? Mikä saa meidät ajautumaan syvemmälle omaan päähämme, ruokkimaan omia ongelmiamme? Yritämmekö olla jotain muuta kuin normaalia? Mikä edes on normaalia? Mikä saa ihmisen vaihtamaan onnellisen elämän jatkuvaan kontrolliin jokaisesta suupalasta tai vaipumaan niin yhteiskunnan ulkopuolelle, ettei millään ole enää mitään väliä? Ja miksi siitä elämästä ei osaa päästää irti? Miksi takaisin entiseen on niin vaikea palata?

Minulla on aikaa miettiä mitä oudoimpia asioita töihin kävellessäni... Palaan kukkaruukkuun.

Oravanpyörää...

Pitihän se tietää. Siitä yhden päivän rapulanamnamnassuttelusta ei sit tullut heti loppua. Eilinen meni kanssa samaa rataa. Nyt sitten voitte kaikki kuvitella, mikä itseviha mielessäni myllertää. Ahdistaa, vituttaa, kaduttaa ja tekisi mieli juosta lähimmältä sillalta alas. Työmatkallanihan olisi silta kyllä ollut, muttamutta... jokin velvollisuudentunto sai silti raahautumaan töihin. Nyt siis tosi paskat fiilikset kaikessa turvonneisuudessani. YÖKS.

Tää on siis melkosta oravanpyörää... Viikot menee hyvin ja sit tulee se viikonloppu ja pistetään elämä risaseks. Ja maanantaiaamuna sitten taas hiilarikrapula ja suunnaton ahdistus ja epätoivo. Jokin muutos tähän on tultava...Miks ei vaan voi vetää persekännejä ja sit maata koko päivää sillai, ettei ruoka edes maistu! Noh, tehty mikä tehty, ei sitä enää tekemättömäksi saa. Ollaan sitten tämä päivä (ja moni muu) läskitysahdistuksessa ja turvonneena ja yritetään päästä tästä yli.

Aamulla ei taas mennyt muuta aamupalaksi kuin omena (ai mä kompensoin syömisiäni, no shit Sherlock!) ja hieman reilun puolen tunnin töihin käppäily. Oli muuten liukasta, hui. Melkein jo toivoin, että olisin kaatunut ja katkaissut itseltäni jonkun luun. Siinä oliskin ollut rangaistusta kerrakseen =). Muuten mä en saa itseäni satutettua, mutta jos tuollai ihan vahingossa sattuu, niin minkäs sille sitten voi. Tällanen läski ansaitsisikin hieman kuritusta. Töiden jälkeen odottaa taas kävely kotiin ja illalla toki voisi olla kunnon aktiivi ja ottaa kuntopyörän esille ja HIKOILLA nämä kaikki läskit pois. Kun ne vaan häipyisikin hetkessä... Mielessä siintää tavoitteellinen luku: 50 kg. Ehkä joskus??

Noh, tällä viikolla vaihtuu kuukausikin, niin joskos siitä sais jotain ylimääräistä motivaatiota ja tarmoa toteuttaa itseään paremmin. Nyt töiden pariin (muiden blogien kautta ;D). Palaan kukkaruukkuun.

Onko hyvä päivä tänään...

No niin, paino menee kuin meneekin alaspäin. Ilmankos jotkut housut jo roikkuu... Tiesinhän minä tämän, osaan tämän kikkailun edelleen =). Kun kerran jalon taidon oppii, niin sitä ei hevillä unohda. Aamulla rikoin siis vaakalakkoni ja hyppäsin lyllersin vaa'alle. Ja ping, pienempiä lukemiahan se näytti :D:D:D!!! Happyhappyjoyjoy. Oli pakko saada nähdä joku uusi lukema, muuten olis menny taas motivaatio koko hommasta. Eilen kokeilin yhtiä vanhoja housuja, jotka on olleet pienet. Tadaa, ne mahtuu! Hillitöntä. Vaikka olenkin nyt ollut hieman laiskis tuon kuntoilun kanssa.

Mutta se pieni painonpudotus ei silti muuta sitä tosiasiaa, että PALJON on matkaa vielä jäljellä. Olen edelleen norsun mitoissa, joten mitään massiivista ei ole tapahtunut. Mutta ihan kiva aina välillä huomata muutos ja nähdä se myös kiloissa (siis ei onneksi mitään -100 g, vaan KILOJA!). Pysyy fokus itse asiassa.

Ikävää vain, että viikonloppu kolkuttelee taas ja tiedän, että tänään pitää saa vetää kännin (huu, Raksu saa HYVIN TODENNÄKÖISESTI kipsin pois jalastaan, joten bileet...). Huomenna on siis joku vitun hieno keksintö vetää herkkuja pärstä täyteen (näin vanhana rappiksesta ei selviä enää vettä juomalla). Mutta joskos se yhden päivän namnamnassuttelu jäisi todellakin siihen yhteen päivään. Että sunnuntaina taas normaaliin häiriintyneeseen tapaan kevyesti. Ja se yhden päivän turvotus kyllä pian häipyy, tiedän. Olenhan tehnyt kehollani näitä "tieteellisiä" testejä jo vuosien ja vuosien ja taas vuosien ajan. Miksei tästä koekaniinina olosta makseta palkkaa?!?

Polvimittaiset puuvillasukatkin edistyy... Toinenhan on jo tovin ollut valmiina ja toisestakin on senttikaupalla neulottu. Lanka (siis puikot myös) on vaan niin pirun ohutta , että vauhti ei ole mitään päätä huimaavaa. Meinaa vaan tuo vapaa-aika kallistua nyt mieluummin sinne lukemisen puolelle, että saisi Päätalot kahlattua läpi, ja pääsisi niihin tilattuihin uusiin kirjoihin...

Mutta siis parempaa tänään. Nyt töitöi, apuani tullaan kohta hakemaan (hii, minä muka ammattilainen!). Palaan kukkaruukkuun.

Häiriökäyttäytymiseni vahvistuu vahvistumistaan. Vittu.

Eilen en sitten kävellyt töistä kotiin, vaan Raksu tuli hakemaan. Käytiin postista hakemassa se meidän tietokone, joka tuli VIHDOINKIN huollosta (kai se nyt toimiikin, en ole vielä ennättänyt jaksanut asentaa sitä loppuun...). Sit nopeeta kotiin syömään (yhh... lihon...) ja taloyhtiön kokoukseen. Illalla ajattelinkin sitten näppärästi, etten saa syödä leipää, koska en ole edes urheillut!! Iltapalaksi nassuun vadelmamehukeittoa (sokton of course, kuinkas muuten?!?) ja omena. Tsiis. Aamupalaksi vedin vain vähän mehukeittoa. Omenaa mietin ja pyörittelin sitä vartin (!!!) käsissäni, mutta laitoin takas kulhoon.

Olikin sitten kiva yö tuon kevyen iltapalan seurauksena, kun näin koko yön painajaisia. Nälkä kurni massussa, mutta sisu ei antanut periksi lähteä hakemaan ruokaa. Nytkin on vitunmoinen nälkä. Kiva olla töissä kolmeen asti pelkällä mehukeitolla =). Enkä muuten kävellyt nyt aamullakaan, vaan hyppäsin onnellisena auton kyytiin. Ei huvittanut lähteä liukastelemaan tuonne vesisateiseen keliin. Meinaan noi pyörätiet on nyt sitten aivan peilijäässä, kun kaikki lumi on sliippaantunut ja sulanut sateen vaikutuksesta. Ahdistus. Tuntuu, etten taaskaan siedä itseäni, tätä olemassaoloani.

On vitun hienoa olla aikuinen ja leikkiä ruualla. Palaan kukkaruukkuun.

Tiistaiangstia

Tunnen taas ääretöntä vihaa itseäni kohtaan. Ahdistun. Oksettaa, kun katson itseäni peilistä. Miksi? Miksi olen tällainen? Miksi en voi olla kaunis ja hoikka laiha? En siedä itseäni tällaisena. Mistä nämä tunteet taas tulee? Eilen jaksoin taas kuntopyöräilläkin ja syömisetkin meni hyvin... Nälkä oli kyllä, mutta mitään ylimääräistä ei suuhun mennyt. Miksi siis tuntuu taas siltä, että voisin juosta ulos ja ensimmäisen auton alle!!

Pää jumittaa, töitä pitäisi tehdä, esittää iloista ja mukavaa. Miten? Kun päässä ääni huutaa, että LENKILLE SIITÄ SAATANAN LÄSKI! Miksi minä? Joskus tuntuu, että kaikille olisi todellakin parempi, jos minua ei olisi. Ehkä minun ei ollut tarkoitus koskaan syntyä tähän maailmaan, meinasinhan minä kuolla jo synnytyksessä. Ehkä se oli joku merkki? Merkki siitä, että "antakaa tämän lapsen kuolla". Ja kun niin ei käynyt, elämä kostaa omalla tavallaan. Pilaten koko elämäni tällä syömisvammailulla ja -ahdistelulla. Tai ei koko elämääni, tätähän on kestänyt vasta 11 vuotta. Ehkä sitten, kun elämästäni on puolet hukkunut tähän paskaan (eli kun mä olen 34-vuotias), mä luovutan ja häviän pois. Six years to go...

Mähän olenkin aina sanonut, etten mä elä yli nelikymppiseksi... Palaan kukkaruukkuun.

Sitku...

Kuinka tuttua se onkaan. Sitku-elämä. Mähän elän sitä koko ajan. Aina vaan "sitten kun mä olen LAIHAlaihempilaihin". Todella raivostuttavaa. Tuntuu joskus, että onko siinä mitään mieltä? Tuhlaan vaan koko vitun elämäni siihen, että haaveilen aina paremmasta laihemmasta huomisesta sen sijaan, että eläisin elämääni täysillä nyt. En vaan tunnu voivan sille mitään. Ruhoni ahdistaa minua, pakko tehdä asialle jotain. Miksi kaikki tapahtuu niin hitaasti? Olen laihtunut jonkin verran, mutta miljoonat kilot odottaa edelleen häviämistä reisistä, perseestä, rinnoista (VIHAAN RINTOJA!!!), vatsasta, käsistä...

Eikä asiaa ainakaan auta se, että viikonloppuna tulee vedettyä ensin persekännit ja sit kaks päivää menee mässätessä... Yhh, taas kamala itseinho (hassua vaan silti, kun vaatteet ei tunnu sen pienemmiltä kahden päivän namnamnassuttelun jälkeen...) ja vimma tehdä ruholleni jotain. Noh, kävelin tänään edes töihin ja edessä iltapäivällä vielä kotimatka. Illalla pitäis varmasti (mitään varmasti kun PITÄÄ!!) pistää läskit hikoilemaan kuntopyörän päällä. Siitä sais kehitettyä edes itselleen lämpöä. Meillä kun on sisällä kivat 17 astetta lämmintä, kun taloyhtiön lämmitys ei toimi... Huomenna ilmeisesti tulossa korjaaja. Ja jos se ei nyt saa sitä lämmitystä kuntoon, niin tulee ruumiita!! Ei ole kiva kärvistellä seittemän viltin alla teekupin kanssa ja PALELTUA SILTI KUOLIAAKSI! Hee, mitä sarkasmia. Siihenhän mä tavallaan pyrin. Kun on laiha, on jatkuvasti kylmä. Toki tavoitteena ei ole se jatkuva palelu vaan hoikistunut laihtunut olemus. Palelu on vain ikävä sivuvaikutus asiassa.

Yksi asia tässä aamussa oli nytku... Sataa lunta, ihanaa valkeaa lunta! Ja paljon :D. Mii laikii :D. Tosin ei ollu kovin kiva tarpoa tuolla hangessa (öö, lunta jotain neljä senttiä?!? Mikä hanki missä?), kun lunta sato koko kolme kilsaa päin pärstää. Mutta, jokainen kulutettu kalori tekee vain hyvää minulle, joten täytyy pitää asiat tärkeysjärjestyksessä!! Minun puolestani talvi saakin jo tulla, kohta on jo joulukuu! Ja joulu... Ja kaikki lihottavat jouluruoat. Mutta en ahdistele niistä vielä, kaikki ajallaan.

Nyt jään läskiahdistuksessani katselemaan talvista maisemaa ja koitan orientoitua työntekoon taas näin viikonlopun jälkeen (mihin sekin taas hävisi? Ai siihen namnamnassutteluun?). Palaan kukkaruukkuun.

...

"Kuule mun toive, mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois?

Olen jo nähnyt tämän elämän, kaiken sain ja vielä enemmän

Kuule mun toive, mä haluan pois

Eikö aikani täynnä jo ois?

Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas"

Niin ihanaa Arttu Wiskaria.

Taidan vetää kännin tänään. Ihan hymyilyttää =). Mutta hulluillahan on tunnetusti halvat huvit.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Palaan kukkaruukkuun.

Ensimmäinen jäsen =)

Riipusraapusteluni on saavuttanut ensimmäisen jäsenen =). Kiits! Tuntuu hyvältä.

Muuten en taas tiedä miltä tuntuu... Jotensakin tuntuu, että olen pienentynyt, mutta sitten taas tuntuu, ettei tämä johda mihinkään. Vaatteet hieman roikkuu, muttamutta silti tuntuu, ettei musta ole tippunut grammaakaan. Ja vaa'alle en halua uskalla mennä. En halua nähdä niitä kamalia numeroita enenen!!Vasta kun olen saanut vaatteet roikkumaan HUOMATTAVASTI enemmän.

Mutta miten yhtäkkiä on jo torstai? Vastahan tämä viikko alkoi... Tuntuu, että mä menen nykyään vaan jossain sumussa. Energiavajetta täytyy olla, koska tuntuu, ettei muista enää mitään, jalat on väsyt ja kipeet ja väsyttää niin perkeleesti. Miksi en siis laihdu? Viime yönäkin heräilin siihen, kun jalat kipuili. Meinasin eilen jo jättää kuntoilematta, mutta sain kun sainkin itteni revittyä kuntopyörälle. Siinä vaiheessa ei kyllä tuntunut missään, mutta taas aamusella töihin tullessa oli tuskaa... Välillä mietin, että onko tässä mitään järkeä, miten kauan mä jaksan tätä jajaja, kun jo nyt aivot alkaa lyödä lukkoa. Olen vissisti tehnyt jo kropalleni niin paljon vahinkoa tällä ikuisella syömisvammailulla, ettei paljon tarvitse muuttuakaan kun jo sekoilen. Sanoissa ja tekemisissäni. Ihan niin kuin olisi kännissä koko ajan... Tervettä meininkiä taas tässä osassa Suomea.

Kun vain saisi olla kotona ja urheilla eikä hiimailla täällä töissä. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä on tosi kiva työpaikka, mutta työ on silti työtä. Tehdään vaan rahasta. Muuta motivaattoria ei ole (tai tule). En ole taas tällä viikolla saanut mitään aikaiseksi kotona. Lueskelut jäänyt vähälle ja neulomaankaan ei oikein ole ennättänyt. Pitäisi saada ne Päätalot vedettyä läpi, koska ensimmäinen tilaamani kirja tuli jo =). Girl, Interrupted. Mutta en tietystikään voi rikkoa kaavaa ja aloittaa toista kirjaa sarjan välissä... No, onneksi kohta on taas viikonloppu (reilu vuorokausi!!!) ja silloin on taas aikaa lukea.

Voisinko vain saada kääriytyä teekupin ja kirjan kanssa sohvalle viltin alle ja paeta tästä maailmasta? Palaan kukkaruukkuun.

Winter wonderland

Aamulla odotti oven takana positiivinen yllätys: ensilumi. Aww, kaikki on niin kauniin valkoista =). Kunnes sitten pääsin tuolta "maalta" kaupunkiin, niin huomasin, että todellakin se on taas ohimenevä ilmiö... Autotiethän on tunnetusti jo ihan vesillä. Mutta pääasia on, että oma piha on kauniin valkoinen.

Onnistuin sitten eilen välttelemään sen Tupperin. Kaveri soitti, kun oltiin juur postissa viemässä tietokonetta huoltoon (siis nyt vasta, kun tätä huoltoon saamista on sahattu jo yli kuukausi!!!) ja totesin, etten millään ehdi, kun on noita kotihommia... Ja olihan niitä, en mie valehellu. Tein jo täksi päiväksi (ja huomiseksi ja ylihuomiseksi...) sapuskaa valmiiksi ja sitten: se urkkailu realisoitui! Otin itteeni niskasta kiinni ja hyppäsin pyörän selkään sillä aikaa, kun ruoka valmistui uunissa. Pakko kyllä olikin. Iski eilen niin kamala läskipaskaällötysnorsuahdistus töissä, ettei mitään rajaa. Mutta nyt menee henkisesti taas HETKELLISESTI paremmin =).

Tuo ruokahomma... Meillä pitää aina olla ruokaa valmiina, kun mie tuun töistä (ja Raksu silloin, kun on töissä, nyt siis saikulla). Töiden jälkeen ei jaksa enää alkaa mitään vääntämään siihen hetkeen, kun on NÄLKÄ jo muutenkin. Jos ei ois ruokaa, tulis kuiten syötyä jotain paskaa. Mähän siis kyllä varmasti voisin ohittaa ruoan leivällä (ja sit illalla tulis ahmahm, kun olis niin raivo nälkä, pih), mutta Raksu kuitenkin tarttee ruoan. Ja siis muutenkin, mä syön OIKEETA RUOKAA. Joka päivä. En siis mene jollain vesilinjalla (vaikka ei sekään tekis välillä huonoa tälle ruholle!!). Mä en halua, että Raksu kiinnittää sen kummempaa huomiota mun syömisiin. Ainakaan vielä... Haluan kutistua rauhassa. Syön siis aamulla jotain (tänään esim. omena) ja sit kun tuun töistä, ruokaa vähän ja kurkkua tmv sen kanssa. Sit iltapalaksi leipää juustolla ja kurkulla ja hedelmä tai marjoja.

Ja itse kun tätä lukee, niin huomaa kuinka sairas mun mieli oikeesti on... Kellä NORMAALILLA AIKUISELLA on tollanen ateriarytmi!?! Kysyn vaan. Mutta nyt sit töitöi ja sitä oikeaa talvea ja pysyvää lunta odotellessa. Palaan kukkaruukkuun.

Parempaa huomenta tänään

Ihana aamu! Pakkasta neljä astetta... Oli mukava taas kävellä töihin (ja logiikkani mukaan kuluttaa edes jotain), katsella maisemia. Vielä kun tulisi sitä lunta!! Inhaa tuo pimeys. Toisaalta kiva, kun kukaan ei näe mua tuolla läskieni kanssa lyllertämässä... Säästyy muilta karmaiseva näky :D.

Muutoinkin on parempi fiilis tänään kuin eilen. Jotenkin suunnaton ahdistus oli koko päivän. Oikein kunnon itseviha-angsti (siis juu, kunnon teiniangsti, olenhan jo 28-vuotias...), teki mieli satuttaa. Kunhan olisi vain helpottanut. Mutta onneksi aamulla oli jo parempi mieli. Olen taas sillä kannalla, että mä pystyn tähän. Minusta. Tulee. Laiha. Joskus. Pian.

Huomasin tosin vain hetki sitten alkavani vetäytyä sosiaalisista tilanteista. Kaveri laittoi juuri viestiä, että olisi Tupperit tänään illalla. Siis TÄNÄÄN! Ei voida aikaisemmin ilmoittaa?!? Ajattelin skipata, koska kutsut ajoittuu juuri siihen aikaan, kun liikuntani kotona mahdollisesti ehkä voisi realisoitua *yleisö hurraa huimalle varmuudelle*. Ärsyttää, kun ei ilmotella ajoissa, että voisi suunnitella aikataulunsa jo aiemmin... JOS olisin eilen kuntoillut (laiskaläskipaska!!!), niin olisin EHKÄ voinut tänään HARKITA meneväni noille kutsuille. Miten muilla? Suunnatonta tarvetta saada suunnitella kaikki etukäteen? Minähän saatan suunnitella monta päivää valmiiksi päässäni, ja sit ahdistaa, kun muillakin saattaa olla jotain suunnitelmia ja omat menee mönkään eikäpääsekuntoilemaan jajaja...

Mutta nyt suunnittelemaan työntekoa (joka muuten myös sotkee omat suunnitelmani, mur). Ja Nellalle suuri kiitos kehuista =). Tuli todella hyvä mieli! Palaan kukkaruukkuun.

Pih...

Tämä on taas niitä päiviä, kun vihaan itseäni. Vihaanvihaanvihaan. Jokaista millimetriä itsessäni. Olen oksetus. Tahdon pois. Paeta. Elämästä. Olla jotain muuta (lue: LAIHA).

Pitäisi yrittää asennoitua työntekoon. Ei huvita. Haluan liikkumaan. Nyt. HETI.

Ahdistus. Palaan kukkaruukkuun.

Pistämätön logiikkani

Tiedän kouluja käyneenä ihmisenä (HAA! Silloin muinoin, hamaassa nuoruudessani), että ihminen kuluttaa energiaa kokoajan. Siis nytkin näppäillessäni voisin polttaa kaloreita. Tiedän myös sen, että jos energiaa ei ole saatavissa, keho ottaa sen ensisijaisesti hiilihydraattivarastoista ja sitten rasvavarastoista (ja näitähän minulla riittää). Ymmärrän sen, olenhan fiksu ja älykäs ihminen (no siis näin ainakin koulutodistukset ja käytännön elämä on osoittanut). MUTTA. Kun ajattelen omaa energiankulutustani, tulen joka kerta siihen tulokseen, että kulutan energiaa vain kuntoillessani tai KÄVELLESSÄNI töihin. Töihin PYÖRÄILY ei siis kuluta kaloreita, koska en polje kokoajan. Myöskään kaupassa kävely ei kuluta, koska eihän siinä tule hiki. Myöskään kaikki hikoilu ei kuluta kaloreita (tuskanhiki, saunahiki). Siis minä norsun kokoisena en kuluta sitä noin 2000 kcaloria olemassaolollani, jota kaikki muut hoikkikset tekee. Peruskulus kohdallani on siis nolla.

Logiikkani on ollut vauhdissa jo lapsena. Äitini on todennut minulle joskus jotain kinutessani, että ei onnistu, koska olen lapsi. Johon minä viis vee, että "olettehan sinä ja isäkin vielä lapsia, kun teidän isät ja äidit elää". Jep. Pipipää mikä pipipää, mutta minähän kärsinkin hapenpuutteesta syntyessäni, joten mulla on siihen oikeus (lääkäri, joka on todennut minut terveeksi on varmaankin tehnyt jonkun virheen).

Tänään piti tassutella töihin (kulutin siis kaloreita kolmen kilsan matkalla), kun olikin pakkasaamu =). Pyörän jarrut tekee aina tenän, ne jäätyy. En sitten viitsinyt lähteä kaahailemaan ilman jarruja, joten päätin kuluttaa kaloreita instead. Vielä sit kävely edessä kolmen aikaan (lue: poltan siis lisää kaloreita) kotiin.

 Kaapinkin sain eilen siivottua niistä sokeritoukista (siis niistä kahdesta kuolleesta). Lisäksi sen yhden nähtyäni myös vessassa, availin viemärit (liekkö nuo tukossa ollutkaan?) putkimiehellä. Pitää huomenna ostaa kaupasta muutama puteli klorittia ja lotrata vielä sitä sinne perään. Jo on kumma, jos jossain joku elää... Olen jotensakin siis hysteerinen noiden kaikenmaailman ötököiden päältä (no shit Sherlock?). Ja Raksun valjastin myrkyttämään Raidilla kaikki meidän ulkoseinät ja räystäiden aluset (kunhan se nyt saa sen kipsin pois jalastaan), niin ehkä ne hämähäkitkin sitä myöten kaikkoaa. Eilen taas yksi kipitteli illalla seinää pitkin. Hmph.

Nyt hetkeksi töiden pariin ennen palavereja. Palaan kukkaruukkuun.

Hämähäkkejä ja sokeritoukkia

Yhh. Eilen illalla taas hämähäkit teki hyökkäyksen meidän ulkoseinään (yksi siis). Tänä aamuna sieltä löytyi toinen. Raksu sanoi, että tekee musta ilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille, kun tapoin ne pienet (JÄTTIMÄISET!!!) hämähäkit. Siis niillä on pesä jossain. Pakko olla. Mistä. Niitä. Muuten. Tulee. Tullut koko syksyn ajan ja nyt kun on vielä näin lämmintä, niin ne ei mene edes horrokseen. Yhh, oksettaa ajatuskin. Raksu saa myrkyttää koko talon mun puolesta, että niistä päästään eroon.

Ja sitten tänä aamuna. Olin ottamassa aamupalaa, niin löysin kaksi kuollutta sokeritoukkaa meidän kuiva-ainekaapista. Ja yhden elävän vessasta. Oksetusoksetusoksetus. Töistä tultua pitää siis alkaa siivoomaan kaappeja. Niin kun ei muuta olisi ollut mielessä. Ja kun mä niin rakastan kaikkia noita ötököitä, HYI HELVETTI!

Taidan vetää kilarit ja mennä pankkiin hakemaan iiison lainan ja ostaa omakotitalon.. Uuden... Tuli niin ahdistus noista kaikista örkeistä. Ja se kylppäri on vieläkin pesemättä. Mutta joskos jo tänä viikonloppuna?

Olenpas taas henkisesti tasapainoinen, kun vedän ahdistuskohtauksia ötököistä, ruuasta, liikunnan määrästä ymymym. Tunnen olevani jossain 10-vuotiaan tasolla sen sijaan, että käyttäytyisin kuin ikäiseni tulisi käyttäytyä... Elämä ei oo helppoo. Ja sitä kun joskus innolla odotti olevansa AIKUINEN, että voisi tehdä ihan mitä haluaa kenenkään puuttumatta siihen. Joku valehteli jossain välissä, että aikuisuus on kivaa. Tahdon lapseksi jälleen.

Palaan kukkaruukkuun.

Illusion & dream

Mihin se viikonloppu taas hävisi? Siis miten TAAS voi olla maanantaiaamu (eikä vieläkään sitä lottovoittoa, hmph..)!! Ja miksi AIKUINEN (no ehkä fyysisesti, siitä henkisestä puolesta nyt ei ole aina niin varmuutta) ihminen ei voi uskoa, että viinasta tulee rappis. Siis jotain ihan järkyttävää. Siihen se viikonloppukin varmaan hävisi, kun lauantai meni vaan maatessa ja potiessa vitunmoista pääkipeetä. Ihan niinkuin en olisi jo tähän ikään mennessä oppinut, että liikaa alkoholia = krapula. Pelkää, että kuolee, ja sitten pelkää, ettei kuolekaan.

Että lauantai meni taas namnamnamnassutellessa. Tuntuu taas, ettei tästä tule yhtään mitään...Viikko menee hyvin ja reippaasti ja tuntuu, että ehkä mä joskus vielä olen laiha. Ja sit perjantaina tulee otettua, joten lauantaina on täysin out of order. MIKSITEINSEN?!?!?! Noh, eilinen kuitenkin meni sit neuloessa, eikä tullu oikeestaan syötyä paljon mitään. No, piti kai ottaa takaisin sitä lauantain tankkaamista.

Ja miksi sitä lunta ei voi jo tulla? Tuolla on niin masentavan pimeetä, tihkusateista ja kylmää. Looginen ajattelu kunniaan, silloinhan ei siis ole kylmä, kun tulee lunta =). Mutta kun se on eri asia. Aivan kuin on eri asia, jos Raksu syö kunnolla ruokaa, ettei jää nälkä (olen friikki huolehtimaan siitä, että kaikilla muilla on massu täynnä) kuin se, että mun vatta kurnii... Mä en ansaitse ruokaa, tällanen norsu. No, eilinen siis meni onneksi putkeen ja joskos se taas tästä gramma kerrallaan edistyisi. Motivaatiota tuntuu ainakin olevan, mutta miksi tämä etenee niin hitaasti? Tiedän sen jo vanhastaan (kokemuksen syvällä rintaäänellä, khih), että muutaman kilon jälkeen helpottaa. Sit sitä motivaatiota vasta tuleekin, kun huomaa, että se pyörii sittenkin!

Nyt odottelen innolla, että saisin uusia kirjoja. Tilasin viimeviikolla Suomalaisesta (löysin hyviä vinkkejä Kafin blogista):
 - Girl, Interrupted
 - Today I'm Alice: A Young Girl's Splintered Mind
 - Today I'm Alice: Nine Personalities, One Tortured Mind
 - Good Girls Do Swallow
 - Sybil
Wasted ja Madness Marya Hornbacherilta mulla onkin jo ja ne on pariin otteeseen kahlattu läpi... Pitäisi niitäkin taas lueskella, mutta mulla olis toi Päätalo-projekti vielä kesken. Siis juu, olen himoneuloja JA himolukija. Jos noi Päätalon Iijoki-sarjan kirjat kahlais ensin läpi ja sit siirtyis noihin uusiin... Siis työnteko häiritsee mun elämää. Tuntuu, ettei mitään kerkee tehdä (siis liikkua, neuloa ja lukea) tarpeeksi, kun pitää olla 8 h päivässä töissä.

Töistä puheenollen, ne kai pitäis tälle aamulle aloittaa... Palaan kukkaruukkuun.

Torjantai-ajankulua...

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:

1. Rappusiivooja
2. Verovalmistelija
3. Kirjanpitäjä
4. Palkanlaskija

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

1. Keskusta
2. Lehtikangas
3. Hyvinkää
4. Hetteenmäki

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. Maajussille morsian
2. Salkkarit
3. Likaiset työt (ei mitään Freud-analyysejä tästä kiitos!!)
4. Homma haltuun (minusta niiden jekuttajien käytöksessä ei ole mitään epänormaalia, itse käyttäydyn aina hassusti... ...johtopäätöksenä voisi siis vetää, että olisin siis ihan pro ko. ohjelmassa)

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Ruotsi
2. Norja
3. Ruka
4. Turkki

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin (työpäivinä):

1. Hotmail
2. Blogger
3. Ilta-Sanomat/Ilta-Lehti
4. Radio Suomipop (siis pitää jotain taustamökää olla)

Neljä lempiruokaani:

1. Makaronilaatikko
2. Ruisleipä juustolla ja kurkulla
3. Jauhelihakeitto
4. Ehrmann-rahkat

Missä haluaisit olla juuri nyt?
1. Kotona
2. Mökkeilemässä Rukalla
3. Kylpemässä
4. Ratsastamassa

Neljä (blogi)ystävää, joille ainakin olen lähettänyt tämän viestin ja joiden arvelenvastaavan:1. En
2. Jaksa
3. Haastaa
4. Ketään

Marraskuu

Marraskuun ensimmäinen päivä. Samaa harmautta, kylmyyttä ja kosteutta kuin eilen. Nyt ei sentään satanut vettä, joten pääsi pyöräilemään töihin. Mukavin vaihtoehto tosin olisi ollut jäädä lämpimän peiton alle Raksun kanssa vielä köllimään. Mutta pakko kai tienata... Kun ei ole tuota lottovoittoakaan vielä tullut.

Eilen mietin, millasissa asunnoissa/taloissa bloggaajat asustelee, millasia omia bokseja jokaisella on ymymym... Köyhät on mullakin ajatukset. Kellään muulla tullut vastaavaa mieleen? Että millasessa ympäristössä kukin omia ongelmiaan kokee? Mähän siis bloggaan töistä, koska ei tätä voi iltasin kotona tehdä, Raksuhan saisi mut heti kiinni. Mä kun siis todellakin asun kihlattuni kanssa omassa pankin omassa rivarikolmiossa. Siis olen vastuuntuntoinen työssäkävijä, asuntovelallinen ja ennen kaikkea todella syömisvammailija. Sopii hyvin yhteen, eikö?

Mutta ihan oikeasti haluaisin joskus sen hienon ja uuden omakotitalon! Tosin se edellyttää hieman suurempaakin sponssausta sit tuolta Oy Veikkaus Ab:n suunnasta (ja tätä siis ei ole näkynyt... hmm...). Musta olis ihana, kun olis omakotitalo ja sit ei tartteis käydä töissä. Ennättäis tekemään niin paljon kaikkea, miltä työt nyt vie aikaa pois. Mä tykkään sisustaa ja haluisin itseni ja Raksun näköisen talon. Haaveillahan saa...

Mutta joskos ensin onnistuisi tässä ensimmäisessä haaveessa, jos ei sitä lottovoittoa nyt näykään... Näin eilen töistä kotiin kävellessäni TODELLA LAIHAN tytön. Siis anoreksia. Erotan sen päällepäin (olenhan harjoittelut näitä syömisvammailuja jo todellakin yli kymmenen vuotta). Vaikka ulkona oli lämpöasteita yli viisi, tytöllä oli untuvatakki niskassa. Hrr, itsellekin tuli kylmä, kun tajusi, kuinka vääjäämättä laihtuessa se kamala ihana kylmyyden tunne on kokoajan läsnä. Tuosta tytöstä tuli mieleen samalla lukioajat. Luokkakaveri sairastui anoreksiaan, oli kuolla siinä rytinässä. Hän oli todella laiha. Ihan sinne kolmenkymmenen kilon paikkeille en halua, en halua olla pystyynkuolleen luurangon näköinen, vaan sopivan laiha. Turha kysyä, mikä on sopivan laiha, se nähdään sitten... Takaraivossa vaan hakkaa tunne, että entä jos mikään ei riitä?!?

Mutta pakko tästä on pienentyä. Mä en jaksa enää katsoa, kun norsureidet leviää tuolilla istuessa, kun mahamakkarat hyllyy hyppiessä (YÖKS!) ja muita mukavia norsuoireita. Haluan pois tömistelevästä kehosta. Nopeastinopeamminnopeimmin. KAIKKI MULLE HETI NYT!

Palaan kukkaruukkuun.