Se inhottava otus keskivartalossani. Se huutaa ruokaa. Sillä on nälkä. Ei helpota, vaikka juo vettä, joten kyseessä on todellinen nälkä. Vaikka olen jo odottanut ja odottanut. Kello on vasta vaille kymmenen ja miulla on NÄLKÄ. Suuri sellainen. Haluan ahmia. Täyttää tämän kaiken tyhjyyden kaikella turhalla paskalla. Niin ettei miun tarvitse ajatella mitään muuta. Ettei miun tarvitse kuulla omia ajatuksiani. Että voin hukkua täyden vatsan sumentamiin ajatuksiin ja kipuun. Siihen ihanaan kipuun, joka saa vatsani räjähtämään tuskasta. Silloin ei ainakaan tunne henkistä kipua.
Kuten nyt. Sattuu niin saatanasti. Kuin piikki lihassa, puukko sydämessä. Ajatuksissa vain ruokaaruokaaruokaa. Laatikoita, majoneesisalaatteja, makkaraa, juustoja, pullaa, rahkaa, mitä vain. Kunhan se ajaa pois kaiken miun ajatuksista. Niin ettei tarvitse ajatella mitään. Että voi vain olla. Tuijottaa tyhjäpäisenä television ruutua. Ei haittaa, vaikkei sieltäkään tule mitään. Kunhan voi vain unohtaa. Elämän. Itsensä. Sen, että on pilannut elämänsä. Ja sen ajatuksen, ettei menneisyyttä saa takaisin. Etten saa itseäni takaisin.
Ei kukaan muu kuin mie itse ole saanut tätä kaikkea paskaa aikaan. Itse pilasin normaalin iloisen elämäni. Valitsin kaiken paskan ja aloin ruokkimaan sitä. Uppoamaan syvemmälle sen syövereihin. Hukkumalla. Kunnes nyt ollessani ehkä liian syvällä miun tuntuu olevan mahdotonta kääntää kurssia. Kun nyt sitä eniten haluaisin ja tarvitsisin. Miksi todellisuuteen herää aina liian myöhään? Miksi en voinut kymmenen vuotta sitten tajuta lopettaa? Miksi miusta tuli tällainen? Mikä ajoi miut hulluuteen? Ja ehkä se tärkein miksi... Miksi mie en hakeudu hoitoon? Koska tuntuu, etten enää selviä tästä yksin.
3 kommenttia:
I so know what ya talking about.
niin tuttu tunne. niin tuttuja ajatuksia.
tsemppiä <3
Mulle tuli tästä postauksesta mieleen tämä runo:
Mommy there is a person in my tummy.
Who keeps on calling me a stupid dummy.
He tells me to eat chocolate cakes.
Tea, coffee, Juices and oven bakes.
Shut up you greedy brat.
You are already so chubby and fat
But I don’t lie mommy.
There is a person in my tummy.
He makes me crawl to the kitchen.
To get ample supply of roasted chicken.
He tells me that it’s not a sin.
To go and raid the biscuit tin.
The next time you lie.
Son! I’ll make you fly.
I never heard him speaking.
Yes mom because his tongue is busy leaking.
Then the devil shouted, is there any cake
No please keep mum for god’s sake.
My mom fainted at the spot.
Then the devil took a big snort.
http://www.pitara.com/community/upage/poems/online.asp?story=32
Loistava runo!
Lähetä kommentti