Vappuaatto

Olisi sitten viimeinen päivä tämänkin vuoden huhtikuuta. Vappuaatto. Huominen onneksi vapaa, vaikka tänään olikin pakko kulkeutua taas aloittamaan työviikko. Täällä päin Suomea aurinkoista ja - MITÄ!! - pikkupakkasta. Noh, päiväksi lämpenee =). Vappuahan meillä ei sen kummemmin juhlita, kun Raksu päivystää. Eli lähtö töihin voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Toiveissa oli kuitenkin grillata ja saunoa, joten joskos sähköt pysyisi langoilla ja ihmisillä hyvä tahto. Muutoin ei siis mitään vappusuunnitelmia meillä. Millaista vappua teille on tiedossa?

Tänä aamuna jaksan olla iloisilla mielin, vaikka maanantaiaamu onkin. Mistäs nyt tuulee??? Ehkä siitä, että perjantaina ne sitten alkaa. Vuoden ajan odotetut jääkiekon MM-kisat! Miuta ei sitten saa millään muotoa tv:n äärestä poies. Otettiin jopa se Canalin kolmen kuukauden paketti, että nähdään kaikki Suomen pelit Antsan selostamana ja muitakin kovia matseja siinä sivussa. Ehkä suurin puhuttava uutinen on se, että Ville Peltonen jäi ulos kisoista. Itseäni tämä ei hirveästi surettanut, vaikka Peltonen onkin yksi suosikeistani. Jalonen luottaa nyt nuorempaan kaartiin, ei siinä muuta. Tällaista jääkiekko on.

Paikallislehti vertasi jo näitä kisoja vuoden 2003 kotikisoihin, joista Aravirta jätti pois silloisen pappaosastoon kuuluvan legendan eli Raimo "Raipe" Helmisen. Tuolloinhan Suomi 7.5. johti Ruotsia vastaan jo 5-1, mutta kaikki varmaan tietää, miten tuossa 7.5.2003 pelatussa surullisen kuuluisassa pelissä sitten kävikään... Selkäänhän sitä tuli. Lehti maalaili piruja seinälle sillä, ettei Peltonen nyt pappaiässä mahtunut joukkueeseen. Pelotteli, että eikaitvainnäissäkinkotikisoissa! Itse en jaksa uskoa, että näin kävisi. Vaikka Peltonen olisikin ollut johtajahahmo joukkueessa, niin löytyy sieltä muitakin, joiden hartioille johtajan viitta passaa. Kuten Mikko Koivu. Ja varmasti löytyy uskallusta kääntää pelin suunta, jos nyt jotenkin kammottavassa tilanteessa tuollaisia yhdeksän vuoden takaisia pelikatastrofeja tapahtuisi. Mutta jäämme siis innolla ja kauhulla odottamaan perjantaita ja ensimmäisen kiekon tipahtamista jäähän. Sitten mie alan elää :D.

Ja nyt blogini menetti ne vähätkin (mutta niin rakkaat!) lukijat jääkiekkohuuman takia. Nyt jään kitumaan muutamaksi (aivan liian moneksi, kotiin vasta kolmelta!) tunniksi töihin ja lähden sitten vappuilemaan kotia kohti. Oikein hyvää vappua kaikille! Niin ja kiitos kumarrus uudelle lukijalle =). Lämmittää mieltä joka kerta, kun uusia naamoja ilmestyy. Tänään on hyvä päivä. Palaan kukkaruukkuun.

Oman elämänsä Einstein

"Kaksi asiaa on loputtomia:

Avaruus ja ihmisen tyhmyys.

Enkä ole ihan varma siitä avaruudesta."

- Albert Einstein -



Tuon todetessaan Einsteinin on täytynyt tuntea miut. Olen niin ahdistunut, että haluaisin juosta pois. Pakoon. Loputtomiksi ajoiksi. Sikapossu olen. Viha on taas äärimmillään. Tänä aamuna ei taida olla muuta sanottavaa. Palaan kukkaruukkuun.

Horoskooppiasiaa

Miumiu on leijona. Luonteen pitäisi muodostua seuraavasti (lähde täältä):

"VUODENAIKA:
Vuodenaikojen kierrossa Leijonan aika on kesän lämpimintä aikaa, jolloin luontokin keskittyy vain nauttimaan Auringon valosta ja lämmöstä täysin siemauksin. Leijonat ovat siis syntyneet paistattelemaan milloin missäkin valokeilassa ja he kyllä osaavat kiinnittää huomion itseensä jos ei hyvällä niin sitten jollain tuhansista Leijonan kehittämistä hyvän maun rajoilla olevista menetelmistä. Leijona on eläinradan merkeistä puhtain ilon ja luovuuden edustaja, jonka tehtävänä on olla oma ihana ja kaikkien rakastama itsensä. Kaikki muut eivät valitettavasti osaa arvostaa Leijonan erinomaisuutta ja siksi moni Leijona tavallaan pilaa oman kuninkuutensa nostamalla itsensä keinotekoisesti kunnian kukkuloille."

En kyllä allekirjoita. Pakenen mieluummin piiloon kuin olen esillä! Ja jos joku on sitä mieltä, että haen huomiota tämän blogin myötä, niin PAH sanon mie. Jos haluisin huomiota tällä blogilla, kirjoittaisin omalla pärställäni ja nimelläni. Piste. Halutessani saan kyllä huomion itseeni. Miulla on niin kova äänikin =). 

"HALLITSEVA PLANEETTA:
Ihmisen henkisiä ja tietoisia päämääriä kuvaava Aurinko hallitsee Leijonan merkkiä. Leijonat ovat syntyneet alituiseen päämäärähakuisuuteen ja siksi jokaisella Leijonalla täytyy olla se oma juttu elettävänä ja toteutettavana. Ilman selkeää päämäärää tai tavoitetta oleva Leijona tulee auttamatta tuskastumaan elämänsä tyhjyyteen ja tuossa tilassa Leijona ei ole enää se kiva kaveri, jollaiseksi hän on syntynyt. Tuskastuminen ja elämän päämäärättömyys nousee ensimmäisenä esille arkielämän rutiineihin kypsymisenä ja siitä nousevan kiukun saavat niskaansa Leijonan puoliso, lapset ja muut hänen kanssaan päivittäin tekemisiin joutuvat ihmiset."

Nonnih. Nyt alkaa kuulostaa tutulta. Miulla on aina oltava joku tavoite. Vaikka sitten itsensä kuihduttaminen laihaksilaihemmaksilaihimmaksi. Muutoin ei tule mitään. Sehän miuta tässä ahdistaakin, kun tuntuu, ettei miun elämän tarkoitus ole työnteko, vaan joku aivan muu asia! Ja sitten kun mie en jotain saavuta, niin mie ahdistunmasennunpakahduntuskaan.

"RAKKAUS:
Leijonan tulee tiedostaa alitajuinen tarpeensa päästä toteuttamaan omaa luovuuttaan juuri itselleen kuuluvalla sektorilla, joka tosin voi vaihdella elämäntilanteiden muuttuessa moneenkin kertaan. Se kulloinenkin oma juttu ei aina löydy niin helpolla, mutta ilman tietoista etsintää se voi jäädä pimentoon koko loppuelämäksi ja sitähän me emme toivo tapahtuvaksi yhdellekään lähellämme olevalle Leijonalle. Elämäänsä tyytymätön Leijona osaa sen verran loistavasti jakaa pahan olonsa myös muitten kärsittäväksi. Elämäänsä tyytyväinen Leijona taas loistaa jakamatonta iloa, huolenpitoa ja hyväksyntää kaikille kohtaamilleen ihmisille."

Totta juu omalla tavallaan. Mutta toisaalta en mie paskaa kaikkien niskaan kaada. En edes kaikkien läheisten ihmisten. Ehkä mie en halua rasittaa muita? Siihen paskan purkamiseen tämä blogi on tällä hetkellä paras paikka.

"SEKSI:
Rakkauselämässään Leijona on maailman ihanin ja huomaavaisin kumppani, joka osaa kannustaa ja tukea puolisoaan sekä sanoin että teoin. Mutta auta armias, jos rakkaus pääsee syystä tai toisesta ruostumaan tai keskinäinen luottamus kärsii pahan karille ajon, niin silloin koittaa vaikeat ajat, sillä Leijona hallitsee myös ilkeyden ja kylmyyden synkeät salaisuudet niin halutessaan. Seksuaalisesti Leijona on narsisti, jonka täytyy kokea olevansa ehdottomasti numero YKSI. Silloin, kun hän saa osakseen kumppaninsa jakamattoman huomion, osaa hän sekä nauttia että tuottaa nautintoa tavalla, joka saa myön kumppanin tuntemaan itsensä kuninkaalliseksi. Kenenkään ei ole syytä jättää Leijonaa kakkostilalle elämässään, ellei sitten satu olemaan pahemman luokan masokisti, sillä ennemmin tai myöhemmin Leijona tulee maksamaan kärsimänsä vääryydet korkoineen takaisin."

Nyt puhutaan asiaa! Halutessani mie osaan satuttaa muita todella syvästi, sillä osaan olla todella ilkeä ja vittumainen. Ja kyllä siitä on oksat pois, jos menettää luottamuksen johonkuhun immeiseen. Sitten mie olen tulta ja tappuraa. Ja sen kuulee naapuritkin...

"LEIJONAN VALTTIKORTIT:
Leijona hallitsee tulisen elementtinsä, keskittää voimansa ja kerää itselleen arvovaltaa. Hän on avarakatseinen ihmistyyppi, innokas, suorapuheinen ja ylpeä itsestään. Leijonalla on kyky vakuuttaa muut omista kyvyistään ja käännyttää muut omalle kannalleen. Hän on esiintyjä, jolla on tarve olla esillä ja herättää kuulijoissa vastakaikua, saada palautetta ja kerätä ihailua omalla alallaan. Leijona osaa olla suvaitsevainen, lämpöä ja iloa levittävä ihminen. Luovuus on omaa esiintymista ja vallankäyttö johtamista, organisoimista ja tuloksellista ohjaamista."

Ylpeä --> NOT. Esiintymishaluinen --> NOT. Mutta suvaitsevainen mie olen. Ainakin silloin, kun miutkin suvaitaan omana itsenäni. Ja otan kyllä ohjat, jos ei sitä kukaan muu tee. Joten johtamista juu :D.

"LEIJONAN HEIKKOUDET:
Ensimmäisenä ja näkyvimpänä heikkoutena on oman merkityksen suurentelu ja sen lieveilmiöinä mahtailevuus, pöyhkeys, kaiken ulkoistaminen, ylimielisyys, mahtipontisuus ja itsekkyys. Psyykkisesti epävarma Leijona on altis liioittelemaan, vaatimaan huomionosoituksia ja nostamaan itseään jalustalle."

Näitä en kyllä mukisematta niele. Mieluummin kutistun kasaan, kun mahtailen. Ja mie en halua ulkoistaa kaikkea, mieluummin teen itse. Itsekäs olen kyllä, mutta hei: oma perse ennenkaikkea, eikös juu. Tosin ei aina tätäkään. Kavereiden ja rakkaiden eteen teen mitä vaan. Liioittelua kyllä joskus joo...

"LEIJONAN SAIRAUDET:
Hallitsevan planeetan mukaisesti Leijonan herkin alua on ihmisen vitaalisen voiman keskus, sydän. Kunnianhimossaan Leijona on altis stressaantumaan, mistä seuraa ensin rintakipuja, selkäsairautta ja lopullinen diagnoosi kertoo usein sydän- ja verenkiertoelimistön ylirasittumisesta ja sairauksista. Energisen Leijonan puolustusjärjestelmä joutuu turvautumaan tavallista useammin pienten kuumetautien apuun ihmiselle välttämättömän levon aikaansaamiseksi."

Jee, hyvä tulevaisuus siis tiedossa! Mie olen ylikunnianhimoinen (aina ollut) ja stressaan tosi helposti. Tehän ette varmaan olekaan sitä huomanneet?!?

Mie en horoskooppeihin usko, enkä yleensä edes niitä lue. Mutta tämä luonnehoroskooppi osuu aika monessa kohdalle, vaikka tosi monessa menee lujaa ohi. Tosin tiedän ihmisiä, jotka ovat leijonia siitä toisesta päästä kuin mie. Elikkä ei suvaitsevaisia, mutta ylimielisiä kyllä. Että ehkä kuhunkin meistä oman elämän kautta valikoituu jotkut ominaisuudet? Mutta jotain siis selittyy luonnehoroskoopilla. Mitähän siasta sanotaan kiinalaisessa horoskoopissa...

Mitä te olette horoskoopeiltanne? Miten hyvin kolisee kohdalle? Pakko käydä se sika vielä tarkistamassa (ja ilves, se mie kait olin suomalaisessa metsähoroskoopissa...). Palaan kukkaruukkuun.

I HATE Mondays!!!

Taas olisi maanantai. Miten se voi olla mahdollista? Viikonloppu juoksi ohi miljoonaa eikä käteen jäänyt taas yhtään mitään. Lotto ei tuonut edelleenkään miljoonia, joten töihinhän sitä oli taas raahauduttava. Tai siis en mie ole vielä viikonlopun lottoja tarkistanut, mutta tuskinpa tuo miulle sattuisi. Täytyy vaan yrittää sinnitellä tässä oravanpyörässä ja tappaa itsensä ennenaikaisesti joko johonkin "todelliseen" sairauteen tai ampumalla aivonsa pihalle. Kun ei vaan enää jaksa. Ja taas mie vaan valitan... Maanantain vika, nämä on aina huonoimpia päiviä!

Mutta ehkä mie en muuta osaa. Työkaveri totesi tässä taannoin, että mie taidan olla pessimisti. Mie vittu mikään pessimisti ole. Tai ehkä mie en vain itse näe itseäni pessimistinä vaan viiltävän kyynisenä realistina. Siis kun tää miun elämä on mitä on ja miten se on jo ennenkin potkinut miuta päähän eikä miulla koskaanikinämilloinkaan tapahdu mitään hyvää ja koska mie olen ruma ja isoläskinorsuvalas, niin ei jaksa olla oikein positiivari. Siis miusta tämä on vain realismia. Mie näen maailman tällä tavalla ja pidän sitä realismina. Siis paska paikkahan tämä on elää. On sotia, nälänhätää, vihaa, rikollisuutta, lamaa ymymym. Ei kovin ihanaiselta kuulosta. Ja sit miuta sanotaan pessimistiksi. Toiset kuvittelee, että kyllä tämä maailma tästä vielä paremmaksi paikaksi tulee. Paskat.

Ehkä jotain positiivista kuitenkin. Aurinko paistaa =). Se saa edes hieman miuta elämään. Pahimpia on harmaat päivät. Toisaalta aurinko on kamalan paljastava ja se saa miut monesti tuntemaan ahdistusta ja alastomuutta toisten ihmisten edessä. Mutta toisaalta taas turvallisessa paikassa se saa miulle hymyn huulille. Nyt kun vain vielä saisi itseään niskasta kiinni ja tämän jatkuvan mässynmussutuksen loppumaan ja liikunnan päälle. Sitten varmaan jaksaisi hieman paremmin myös työtä. Ehkä? Kenties? Toivottavasti ainakin. Jospa se Raksu alkaisi miun kanssa edes silloin tällöin lenkkeillä. Kyllä hän hiukkasen sellaista lupailikin. Aloitus kohti hoikkaahoikempaahoikinta pientäkinpienempää kroppaa terveellistä elämää olisi taas niin paljon helpompaa jonkun kanssa kuin yksin.

Aika menee vain ohi niin pelottavan lujasti, että kohtahan tässä on ikäloppu ja aivan sama, miltä näyttää. Vaikka olisinkin sitten ihrasäkki. Siis mihin nämä päivät ja viikot katoaa? Viikon päästä on jo vappu! Luojan kiitos ei tarvitse osallistua mihinkään aktiviteetteihin, kun Raksu päivystää. Ainut positiivinen asia koko vapussa on se yksi palkallinen vapaapäivä. Muuta vapaatahan miulla ei siinä yhteydessä tietenkään ole, kun ne kaikki tienatut lomapäivät on säästetty kesää varten. Helatorstain jälkeisen perjantain onnistuin kuitenkin saamaan ylityövapaaksi, joten siellä olisi tiedossa edes hieman pidempi viikonloppuvapaa. Siihen tuntuu olevan ikuisuus eli kolme ja puoli viikkoa. Mutta jos aika juoksee tätä tahtia, se tulee ja valitettavasti myös menee niin nopeasti, ettei sitä ehdi edes huomata.

Mutta jotta olisin kunnon työntekijä ja tekisin myös töitä mitä vitun töitä? palkkani eteen, niin taidan sulkea bloggerin heti kun olen käynyt tsekkaamassa muiden kuulumiset. Kun eihän tätä uutta mallia osaa edes käyttää! Mites teidän viikko on lähtenyt käyntiin? Kunhan tästä päivästä selviää, niin loppuviikkoa kohti alkaa ehkä jo hieman helpottaa. Palaan kukkaruukkuun.

Thank God it's Friday

Koomasin jo eilen. Tuntuu, että viisipäiväinen työviikko tämän pään ja häröilyn kanssa ei vaan sovi miulle. Olen rättipoikkiväsy illalla jo kahdeksan aikaan ja haluaisin jäädä myös aamulla sänkyyn nukkumaan. Tuntuu, että unta riittäisi maailman tappiin saakka. Ja miksei pidemmällekin. Mutta. Sitten tulee viikonloppu. Ja silloin mie alan elämään. Kun kello lyö kolme perjantaisin, miusta tulee taas ihminen =).

Jaksan pitää itseni kasassa vielä maanantaisin, kun on vielä virtaa viikonlopun jäljiltä. Mutta sitten taas alkaa se ahdistuminen ja pahdistuminen oman itsen ja työn rasituksen kanssa. Vaikkei tämä miun työ oikeasti olekaan mitään henkisesti tai fyysisesti raskasta, niin silti ottaa koville. Ehkä se johtuu siitä, että olisin oikeasti parhaimmillani, kun saisin olla vain kotona ja puuhailla sitä, mitä mieleen tulee. Ehkä silloin jaksaisi kuntoillakin ja laihtuakutistuakuihtua elää parempaa elämää.

Mutta näillä mennään. Nyt mieli on kuitenkin suht korkealla, kun tietää, että kahdeksan tunnin päästä voi lähteä hiimailemaan kotia kohti ja seuraavaan kahteen päivään ei töitä tarvitse ajatella =). Oikein hauskaa viikonloppua kaikille! Palaan kukkaruukkuun.

Kohtaus

Ärrinmurritusta ja epämääräistä angstia itseensä.

"Mikä sulla on?"

"Ei mulla mikään ole. Vittu."

"Onhan. Kyllä mä nään, että nyt joku on pielessä."

"No ei ole mikään!"

"Tuo mulle puukko, niin mä vedän ranteet auki."

Että osaan taas olla aikuinen. Totesin vain Raksulle, etten halua häntä menettää. Eikä hänkään kuulema miuta. No, nyt aamulla on jo parempi fiilis. Kävelin töihin, niin paineet hävisi taivaan tuuliin. Silti ahdistaa toi eilinen.

Nuot on sentään söpöyksiä ja saa hymyn huulille :D. Palaan kukkaruukkuun.

Takatalvi

Just kun eilen ajattelin tuon työmatkareitin alkavan olla siihen malliin sulanut, että voisi jo liikuskella Helkamalla töihin ja takasin, niin mitä tapahtuu. VITTU TAIVAALTA TULEE KYMMENEN SENTTIÄ LUNTA! Ei enää tähän vuoden aikaan näin paljon, kiitos!! Ja pakkasta! Kaksi astetta! Siis normaalisti tollanen pikkupakkanen nollakeli ei pohjoisen tytyä pahemmin häiritse, mutta että siis kaksi viikkoa ennen vappua! Eih. Mä kun elättelin niin toiveita, että kohta se kesä sieltä jo tulisi... Nyyh. Se siitä ilmaston lämpenemisestä ainakin tänä päivänä. Ja siis lunta tulee edelleen. Pitää vissiin illalla alkaa lumitöihin. SIIS HUHTIKUUN PUOLIVÄLISSÄ! Tziiz.

Onhan tuo tietysti hiukkasen kauniimpaa kuin mustat penkat ja jalkakäytävät täynnä hiekkaa, muttamutta. Iltapäivällä on kuitenkin sit sellanen kiva loskapaska, missä pitäisi kotiin tarpoa. Kiitos, mutta ei kiitos. Olisikohan tässä ollut riittävästi angstia tästä aiheesta?

Kaverikin sitten eilen sai mitä halusi. Otti ihan puhelimen käteen ja soitti niistä veroteknisistä neuvoista. Kysymys kuului, että kummalle puolisolle kotitalousvähennys kannattaa laittaa. Siis ei mitään vitun väliä, kun ovat naimisissa! Argh, järjen käyttö sallittua. Varsinkin kun toisella on pienet mätkyt, niin eikö tuo olisi aika loogista laittaa vähennys menemään sille. Ei sitten tarvitsisi maksella niitä mätkyjä. Mutta ei. Aikuiset ihmiset ei osaa/jaksa/halua tehdä noin vakavia ja suuria päätöksiä itse, kun kaveripiirissä on entinen verovirkailija. Alan kohta perimään maksua noista neuvoista :D. Ei nimittäin hirveästi enää omien töiden päälle jaksaisi alkaa toisten asioita setvimään. Varsinkin kun olen ENTINEN verotäti. Miten teillä? Innostaako olla koko suvun neuvontapalvelu jossain asiassa, missä olet hyvä tai mitä teet työksesi tai mitä olet opiskellut? Miuta joskus ihan suoraan sanottuna vituttaa. Mut mie olenkin tällainen epäkelpo kansalainen...

Kylläpä on angstiaamu. Ei vissiin mitään positiivista sanottavaa? Taidan paeta vetää sen eräänkin tavaran päähän ja paeta vuorille (lue: tekemään töitä). Palaan kukkaruukkuun.

Käyttäkää hyväksenne, perkele

"Moikka milloinkas sitä teitä sais näkymisiin meillepäin?

Tarttis sulta vähän apua tai jotain :D.

Tuli noi verotustiedot.

Tulkaahan käy kahveella tai soitellaan."



Siis voi vittu. Minä en ole enää mikään verovirkailija, joten miksi ei vain voi mennä verotoimistoon ongelmien tullessa eteen? Perkules. Muutoin ei kyllä kuulu mitään, mutta heti, kun miusta voisi olla jotain hyötyä, alkaa puhelimet rälläämään. Saatana. En auta. En varmasti. Alistun lopulta kuitenkin.

Mutta tulihan eilen todellakin veroilmoitus ja lupaavat maksaa ihan kiitettävästi jopa takaisin miulle =). Jotain mukavaa odotettavissa siis tänäkin vuonna, vaikkei sitä lottovoittoa tulisikaan. Säästöönhän ne menee, mutta silti. Ehkä niillä säästöillä joku päivä tekee remonttia tai jopa ostaa sen unelmissa olevan miljoonien arvoisen omakotitalon. Not. Mutta kuitenkin jotain laitettuna pahan päivän varalle. Nythän miulla on pahat päivät, joten miksi en pistäisi kaikkea sileeksi?!? Miten teille rakkaat lukijat kävi tänä keväänä verottajan kanssa?

Joku on sitten eksynyt miun blogiini hakusanalla nahkahousut. ????? Miten miulla ei ole mitään muistikuvia, että olisin joskus jotain noista jauhanut? Itse en omista enkä aio hankkia. Ammattikorkeassa oli yks naisopettaja, jolla oli nahkahousut. Ei kovin kaunista. Miulla ei ole tästä sen enempää sanottavaa. Ihan liian traumaattista.

En tiedä. Ehkä jossain saattaa olla jotain valonpilkahdusta. Innostuin taas neulomaan. Ja tätähän mie en synkimilläni harrasta... Aloitin tekemään meille torkkupeittoa Novitan Kelosta. Siitä pitäisi tulla 100*160 cm. Joten vielä on matkaa, olisinko nyt neulonut jotain 10 cm? Ja ranteet huutaa jo nyt hoosiannaa. Lanka on onneks ihanan paksua, joten kai se sieltä kesään mennessä valmistuu. Muuta uutta ei olekaan taas jaksanut. Päivät koostuu töistä, lukemisesta (hehkutan tosiaan sen Dostojevskin perään!!!) ja neulomisesta. Kellään myytävänä hieman tapahtumarikkaampaa elämää? Tai energisempää? Kyllä miekin puuhaa keksin, kun vain jaksaisi.

Nyt yritän piipahtaa muiden teksteissä. Olen kamalasti jäljessä kaikesta. Palaan kukkaruukkuun.

Hukassa

Olen täysin hukassa itseni kanssa. En tiedä, mitä haluan. Toisena hetkenä toista, toisena hetkenä jotain aivan muuta. Työt ei taas jaksaisi kiinnostaa senkään vertaa, mitä ne joskus on kiinnostanut. Kadotan itseni maailman tuuliin tietämättä miksi. En osaa kertoa tunteistani, istun vain ja tuijotan yhteen kohti. Tunnen kuinka elämäni laatu vittu tässä mitään laatua ole vuosiin kai ollutkaan valuu alas viemäristä. Mutta silti en saa aikaiseksi tehtyä sille mitään. Tai ehkä en vain osaa. Itseviha taas huipussaan.

En ole jaksanut/ennättänyt paneutua edes muiden blogeihin. En ole vain saanut aikaiseksi. Olen täysin hukassa, jossain pimeässä metsässä. Haluaisin niin irtisanoa itseni töistä ja loman kautta yrittää löytää itseni uudestaan. Tiedän, että se on melkein se ainoa vaihtoehto. Töiden kera miulla ei riitä voimia mihinkään muuhun. Välillä olen jopa harkinnut Raksusta eroamista. Jotta hän voisi saada jotain parempaa elämäänsä. Silti hän aina pyytettömästi sanoo rakastavansa miuta. Ehkä hän vaistoaa, ettei miulla nyt ole ihan kaikki muumit laaksossa, ja yrittää omalla tavallaan auttaa.

Surullinen tosiasia on vain, ettei miuta muut voi auttaa. Se on korkeemmas käres ny. Palaan kukkaruukkuun.

Iho vittuilee

Ei riitä, että käsivarret on saksien jäljiltä edelleen kamalassa kunnossa. Ei, en ole nyt vahingoittanut itseäni. Mutta ruvet edelleen näkyvissä viimekertaisesta. Ja jäljet ihan perkeleen kipeät, kun pitää jatkuvasti repiä ruvet auki. Lisäksi kärsin taas jumalattomasta ihottumasta! Päänahka tuntuu irtoavan päästä (vitun hiusvärit vissiin tekee allergiaa?) ja on toisin paikoin täynnä kudosnestettä tihkuvia haavoja, käsissä niskassa ja kaulassa on ihottumaa, joka kutisee ja on todella kipeä. Lisäksi korvista on palanut nahka ne valuu koko ajan kudosnestettä.

Että on sitten todella kaunis olo. Välillä tuota ihottumaa oli jo naamassakin, mutta sen sain jotenkin kummasti tahdonvoimalla poies. Olen kipeä, ahdistunut ja peloissani. Pelkään elämäni puolesta. Sydän tykyttää välillä kummasti. Ja kaiken kruunaa ahdistus omasta kuvasta ja olomuodosta. Aurinko ei jaksa paistaa tähän risukasaan :(.

Aamulla käynnistyi kuitenkin jokin positiivinen hetki. Aloin perehtymään nyt siihen Dostojevskiin. Rikos ja rangaistus siis polkaistu käyntiin. Ja niin, suosittelen muuten kaikille Anne ja Even Holtin Kuoleman tahdissa -opusta. Koukutti miut ihan täysin. Kirja taisi upota vuorokaudessa :D. Huomaan, että pakenen taas jälleen liiallisesti tätä maailmaa mustetodellisuuteen. En tiedä, onko se enää tervettä. Kun ei omasta elämästään muuten jaksa pitää huolta... Mutta voimia muuhun ei tällä hetkellä ole.

Haluaisin harkita liikuntaa. Mutta ehkä tämä pälli pitäisi ensin saada kuntoon. Palaan kukkaruukkuun.

Paluu arkeen

Pääsiäinen tuli, oli ja meni. Tänään taas töitöi. Entä jos ei kiinnosta? Tai jaksa? Siis juu, tykkäilen työstäni, mutta ahdistus silti. Kun ei vaan riittäisi taas energiaa tällaiseen. Eläkkeelle? Noh, eipä ei.

Tuntuu, etten osaa nyt mitään. Puhua, kuunnella, olla. Olen viallinen. Tyhjä edelleen. Sanaton. Ehkä jonain toisena päivänä minä osaan jotain?

Palaan kukkaruukkuun.

Tyhjyys

Tuntuu, että olen tyhjä. Ettei sisälläni ole mitään. Ei fyysisiä eikä henkisiä tunteita, ei ajatuksia, ei mitään. Paitsi tyhjyys. Tuntuu (HAA! Onhan siellä jotain...), ettei mikään tunnu miltään. Ettei millään ole mitään väliä. Ettei jaksaisi. Että jäisi vain paikalleen. Se olisi parasta. Mikään elämässä ei huvita, mikään elämässä ei kiinnosta. Mistään ei saa irti mitään.

Jopa lukeminen tuntuu ahdistavalta. Kuin olisin suorittamassa jotain tehtävää. Pitäisi lukea mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon mahdollisimman monenlaista. En osaa nauttia. Aika kuluu. Aivan liian nopeasti. En ennätä sen mukaan.

Unimaailma ei tuo helpotusta. Nukun levottomasti sen vähän, mitä nukun. Olen jatkuvasti väsynyt. Mutta silti uni ei tule. Pyörin sängyssä. On kuuma. On kylmä. Peitto ahdistaa. Eikä uni tule. Heräilen jatkuvasti unen saatuani. Nukun lyhyissä pätkissä. Aamuisin en haluaisi enkä jaksaisi nousta. Haluaisin vain jatkaa paikallani. Unet ovat sekavia. Hautajaiset ja Raksun isän kuolema ylipäätään vaivaa miuta unissa. Välillä näen unta töistä. Kaikki unet ovat todella painostavia ja ahdistavia. Ja aivan liian lyhytkestoisia.

Tätä on tapahtunut kerran aikaisemmin. Silloin jäin lukiosta sairaslomalle masennuksen vuoksi. Ei kai taas? Palaan kukkaruukkuun.

Huhtikuun kunniaksi naiseuden testausta

[] En juo kahvia
[] Meikkaan lähes joka päivä puuteria laitan kyllä, mutten miellä sitä meikkaukseksi

[] Pidän hameita
[x] Tykkään lauluista, joissa kerrotaan rakkaudesta
[x] Kuuntelen poppia
[] Kuuntelen klassista
[] Olen seurustellut vakavasti yli kolme kertaa
[] Hihitän

[] Pidän kasvoistani
[] Minulla on kauniit kasvot
[x] En koske mielelläni likaisiin asioihin
[x] Hiukset ovat ikuinen ongelma
[] Inhoan sadetta
[] Minua harmittaa, jos sotken vaatteeni
[] Kiljahdan, jos säikähdän kunnolla
[x] Pojat on kivoja
[] Tiedän, että ainakin viisi kundia elämäni aikana on ollut kiinnostunut minusta
[] Matkustan kaikki kilometriä pidemmät matkat autolla
[] Ihastun helposti
[] Mutta ihastukset menevät myös helposti ohi
[] Pidän kilteistä pojista enemmän kuin koviksista
[x] Pelkään pimeää
[] Pelkään korkeita paikkoja
[x] Pelkään hämähäkkejä sillai semisti
[] Kalja on kamalan makuista
[] En röyhtäile julkisesti
[x] Rakastan shoppailua
[] Ja minulla on varaa kunnon tuhlaukseen
[] Vaaleanpunainenkin on ihan kiva
[] En osaa puolustautua, jos kimppuuni hyökkäisi mies
[] Pysyn hyvin pystyssä korkkareilla, joissa on 15 cm korko
[] Syön terveellisesti
[] Minulla on monta läheistä tyttökaveria
[] Tykkään käyttää koruja

Olen...
[x] Vetänyt toista naista hiuksista tai raapinut
[x] Korjannut sukkahousuja kynsilakalla
[] Kurkkinut kaverin kylpyhuoneen kaappiin
[] Nyppinyt kulmakarvat
[x] Keikistellyt peilin edessä
[x] Puhunut puhelimessa tunnin jos toisenkin putkeen ystävän kanssa
[] Vetänyt naamaan ison levyn suklaata kerralla
[] Siivonnut hulluna kun joku kertoo tulevansa kylään lyhyellä varotusajalla
[x] Pissannut julkiselle paikalle maistissa
[] Silittänyt alushousuja
[ ] Kuunnellut korvat höröllä Dr. Philin viisauksia
[x] Haaveillut rikkaasta miehestä
[x] Kutonut kangaspuilla
[] Käynyt manikyyrissä

/ 15

0-10 = sä oot kuule tosimies!
11-20 = miesmäisiä piirteitä on havaittavissa mutta silloin tällöin sisäinen naisesi pyrkii esiin21-28 = oot yhtä naisellinen ku Marilyn Manson
29-36 = norminainen
37-43 = aika diiva
44-49 = oot naiseuden multihuipentuma.. naisellisempaa saa hakea

 

Tuttua. Mie oon poikatyttö. Palaan kukkaruukkuun.