Sateen mukana fiilikset viemäriin

Vappu tuli, oli ja meni. Ja sen kunniaksi taivaalta tulee räntää! Kyllä, onhan nyt VASTA toukokuun toinen päivä. *pihiseepuhisee vihoissaan sääjumalille* Se siitä loppujen viime syksyisten lehtien haravoinnista. Ja kuinka olisikaan uusi kuukausi parempi aloittaa, kun uudenuutukaisella ja raivokkaalla laihdutusinnolla päälle hiipivällä räkätaudilla. Korviin koskee, tirskuttaa, kuumottaa ja kylmettää vuoronperään. Ans kattoo kuin muijan käy, makaanko mie sitten loppuviikon pedissä. Lämpöä on jaksanut muutamana iltana nostaa, mutta aamulla taas sitten mittari näyttää mieluummin vaikka alilämpöä. Höh.

Töiden puolesta ei niin väliksi (palkallinen sohvalla rötköilyloma, kelpaa miulle!), mutta kun perjantaina on oltava kisakunnossa! Kello 20.15 starttaa ja silloin on tönötettävä sohvalla mielellään pystyasennossa ja olut kourassa. Hienoa vain, jos on kamala flunssa, niin viimeisetkin äänenrippeet kaikkoaa siinä pelin tiimellyksessä. Mie kun en vain osaa katsoa kiekkoa kovin hiljaa... Tsor naapureille jo etukäteen.

Ja kuinka sopivaa on myös, että räntäsateen myötä oma fiilis on laskenut taas pakkaselle. Tekisi mieli itkupotkuraivistella, mennä pimeimpään nurkkaan peiton alle ja tarttua kirjaan, jotta voisi taas paeta pois. Pois tästä maailmasta parempaan paikkaan. Tai ainakin jonnekin aivan muualle. Olen edelleen siinä Dostojevskissä, tosin jo aivan loppusuoralla. Eilen olisi luetuttanut, mutta uni vei voiton jo kahdeksalta. Siis miekö yliväsynyt? Kun ei oikeasti tullut tuota vappua juhlittua milläänlailla. Mutta kai mie vain tarvitsen unta sen 9-10 tuntia yössä. Eipä siis jää aikaa millekään muulle taas, kun on tämä työleiriksikin kutsuttu paikka, jonne saavutaan viisi kertaa viikossa. Motivaatio elämän suhteen on laskenut melko paljon maanantaista. Osittain ilmat vaikuttaa, osittain se, ettei ihminen vain osaa. Syönsyönsyön. Ja sekös niitä fiilispisteitä vasta romahduttaakin! Eipä paljon jaksa olla iloisilla mielin, kun katsoo peilistä omaa kuvaansa... Mutta yritetäänkö (siis ainahan mie yritän!) uudestaan uuden kuukauden korkkauksen kunniaksi?

Tänään ei onneksi tarvitse tehdä oikein mitään. Töissä siis. Palaveripäivä. Aamulla toista ja iltapäivällä toista. Paska nakkihan toki on se, että pöytäkirjahuki on miulla. Taidan painua sairastamaan, perkele! Mitään muuta vihaa niin paljoa kuin pöytäkirjan kirjoittamista. Nyt sinne palaveriin. Palaan kukkaruukkuun.