Tärkeintä kuitenkin on, että Sveitsin hallinnasta ja lukuisista jäätävistä maalipaikoista huolimatta Leijonat otti tärkeän voiton. Suuri kunnia Lehtoselle. Huonolla maalivahtipelillä lukemat ois voineet olla jotain aivan muuta. Mutta sehän näissä karkeloissa on tiedetty jo vuosia, että maalivahdilla on loppujen lopuksi suuri merkitys, varsinkin jos maalinteossa on vaikeuksia. Ja hienoa, että niitä maalejakin alkoi tulla :D.
Yöunet jäi sitten aivan liian vähiin. Raksu toki oli töissä, joten jouduin yksin tuijottelemaan jännityksissäni pelin läpi. Ei miuta sitten pelottanut muutoin olla yksin kotosalla (kuten monesti muutoin), oli tarpeeksi jänskättävää tuossa pelissä. Vaikka aamusta otin puoli tuntia lisää nukkuma-aikaa, ei tällaiselle unimaskotille riitä seitsemän tunnin unet. Varsinkin, kun nekin tuli taas pätkissä. Ei vain osaa, kun toinen ei ole viekussa... Noh, tänään sitten ajoissa peitto korviin ja tutimaan. Jos tästä työpäivästä ensin selviäisi hengissä. Väsyttää niin maan perkeleesti. Entä jos vain pakenisi paikalta ja sanoisi olevansa sairas? Nokkahan on hieman tukossa, joten voisi mennä läpikin...
Nyt lähden herättelemään itseni työntekoon. Jos joku vain toimittaisi miulle saavillisen kahvia, jotta saisi edes toisen silmän auki... Ja niin. Onko jotain aihetta, mistä toivoisitte, että mie paasaan täällä blogissa? Toisi ehkä hieman vaihtelua tähän kiekkoiluun? Tosin tämä varmaan vie vielä sen puolitoista viikkoa laantuakseen, mutta yrittäähän aina voi :D. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti