Arki MM-kisojen jälkeen

Ensimmäinen päivä jälkeen tämän vuoden MM-kisojen. Tyhjyys. Varsinkin, kun Leijonista ei sitten ollut Venäjän eikä edes Tsekin kaatajaksi. Näin kävi tällä kertaa kuten niin monta kertaa ennenkin. Suuri harmittava tappio siinä pronssipelissäkin. Kiekkoihmisen sydän suree taas hetken aikaa ja kokoaa sitten itsensä helpottavaan kesätaukoon. Syksyllä alkaa sitten kannustus omien suosikkien puolesta SM-liigassa ja taitaa vähän herua kannatusta Mestikseenkin... Uudet isot kisat taas vajaan vuoden kuluttua. Että niitä ja parempaa menestystä odotellessa =).

Pitkä viikonloppukin tuli, oli ja meni, joten arkeen palaaminen odotti monella tapaa tänä päivänä. Masennus tuntuu tarttuvan miuhun noiden epäonnistuneiden kisojen myötä taas tiukemmin. Aamulla ei millään olisi jaksanut tai kiinnostanut nousta ylös ja lähteä katselemaan työkuvioita. Mutta pakkohan se oli... Tuskastun, kun katson itseäni. Tekisi mieli itkeä, huutaa, viiltää ylimääräinen liha pois. Ei auta, aina täytyy vain aloittaa alusta.

Mielessäni pyörii vain ne pitkät viikot ennen kesälomaa. Niitä on MILJOONA! Varsinkin kun kesäloma alkaa vasta elokuun puolivälissä eikä sitä ole kahta viikkoa enempää =(. Miten minä taas jaksan ensi talven? Kuolen kai sitä ennen väsymykseen tai jotain. Tiedän, että pitäisi yrittää ajatella positiivisesti, mutta miten? Kun päässä pyörii vain ajatus siitä, ettei tarvitsisi olla lainkaan mukana työelämässä. Että saisi omaan rytmiinsä elää ja puuhailla itselleen mukavia asioita. Oy Veikkaus Ab, miksi, oi miksi et anna miulle paaaaaljon rahaa?!?!?!

Lähden vittuuntumaan tähän hetkeen. Ja yritän saada itseni jonkinlaiseen kuosiin ja kiinni parempaan elämään. Pakkohan tästä on nousta! Palaan kukkaruukkuun.