Maanantaimarinaa

Olen vain syönytsyönytsyönyt koko viikonlopun. Jostain syystä se ei kuitenkaan ahdista mitenkään suunnattomasti. Yksi osasyy siihen voi olla tuo kiekkohuuma, mikä saa miut hymyilemään jatkuvalla syötöllä niin kauan kun Suomi pärjää. Kisathan avattiin perjantaina hienoisella ja melko väkinäisellä 1-0 voitolla Valko-Venäjästä. Eilen sitten Slovakiaa vastaan sama väkinäinen 1-0. Miten se meni tähän? Siis kaikenhan piti olla kunnossa ja pelin toimia kuin unelma ainakin miun ajatuksissa. Onnellinen olen kuitenkin voitoista, kahdesta pelistä täyden kuusi ponukkaa plakkarissa, mutta maaleja tuli luvattoman vähän.

Valko-Venäjää vastaan ensimmäinen erä oli loistava! Juuri sitä, mitä varmaan kaikki odotti. Mutta sitten loppui liike. Tietonahan oli, että Valko-Venäjä on paha vastustaja pelityylinsä takia. Mutta silti! Sillä ensimmäisen erän liikkeellä vastustaja olisi saatu äkkiä pihalle. Mutta ei. Ja sitten eilinen peli. Huoh... Karmeaa katsottavaa muutamaa hetkeä lukuunottamatta. Pääasia on kuitenkin se, että voitot tuli molemmista peleistä. Ans kattoa nyt, tekeekö Jalonen muutoksia ketjuihin jo Sveitsi-peliin vai vasta Ranska-peliin. Vai tekeekö ollenkaan. Jussi Jokisen ja Leo Komarovin vois miun puolesta (kuten itse Don Tamikin totesi) vaihtaa keskenään. Ehkä se saisi sekä ykkös- että kolmosvitjan rullaamaan paremmin. Ryminää ykköseen, kiekollista taituruutta kolmoseen.

Tänään saa hetkisen huokaista, huomenna sitten se Sveitsi. Sekään ei tunnetusti ole helppo vastustaja, mutta mie uskoisin, että Leijonat on nyt ottanut onkeensa ja hoitaa sen kunnialla kotiin. Torstainen Ranskan kohtaaminen ei herätä kovin suuria tunteita, mutta silti sitäkin vastaan pitää jaksaa pelata tosissaan. Tällä tasolla kun voi tapahtua mitä vain. Joo, tästä aiheesta (kuten trilleristä Kanada-USA :D) voisi jatkaa loputtomiin. Blogi alkaa kuitenkin huolestuttavasti muistuttaa jotain kiekkoblogia, joten ehkä jätän tällä kertaa tähän.

Muutoin kuin kiekon kannalta tylsä viikko tiedossa. Täysi viiden päivän työviikko (ja ensi viikolla vain kolme päivää töitä!!!) edessä ja Raksu on taas järkyttävässä yövuorossa. Toivottavasti ei koko viikkoa tällä kertaa, mutta miun tuurilla joutuu olemaan. Kun eihän noissa hommissa mikään menee koskaan niin kuin pitäisi ja on suunniteltu. Eli Raksu painaa töitä 18-6 ja siihen vielä matkat päälle, noin tunti suuntaansa. Että toisen naamaa näkyy aina aamuisin ja hetken aikaa miun töistä tullessa. Vittu. Mutta näillä mennään. Ja heti alkoi ahdistaa... Jos kuitenkin toteuttaisin itseäni iltaisin jollain muulla tavalla kuin syömällä? Jookopliis?

Palaan kukkaruukkuun.