Ihana kamala energiavaje

Sen tunnistaa siitä, ettei aamulla meinaa jalat kantaa. Kun seisominen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ja siitä, kun pyöräileminen töihin tuntuu kuolemalta. Kun ei vain jaksa. Mie en tiedä, miten syödään oikein. Tai siis miten syödään silloin, kun laihdutetaan. Eilinen ruokavalio näytti seuraavalta:



Aamupala

1/2 annosta kaurapuuroa

1 kuppi kahvia

Lounas

1 Piltti (Aurinkoinen)

1 viipale varrasleipää ilman päällisiä

1 kuppi kahvia

Päivällinen

n. 325 g kasvisgratiinia

n. 100 g säilykepunajuuria

Iltapala

1 levy näkkileipää kevytjuustolla

n. 100 g vesimelonia

Määrät ovat arvioita, yläkanttiin heitettyjä sellaisia. Lisäksi olen vetänyt muutamat välikahvit tuossa vielä. Mutta niiden kaloreita nyt en muutoinkaan huomioi, kun mustana juon...

Yläkanttiin arvioitu kalorimäärä n. 1200 kcal.

Ja vaikka ruokaa meni nassuun noinkin paljon, tuntuu nyt aamulla aivan kamalan vetämättömältä. Siis aivan ihanalta, koska melkein tunnen kuinka rasva palaa. Mutta enemmän jos olisin suuhuni laittanut, olisin aivan varmasti ahdistunut ja alkanut ahmimaan. Varmaan näistä max. 500 kcal syövistä määrä tuntuu aivan hirveältä, mutta mie yritänkin tehdä tätä kuitenkin sillä terveellisemmällä tavalla. Koska tiedän, ettei siitä kituuttamisesta tulisi mitään muuta kuin itkua ja hampaiden kiristystä, koska se johtaisi välttämättä siihen järkyttävään ahmimiseen. Ja kaikkihan tietää mitä siitä seuraa...

Tänään on luvassa tuollainen samanlainen setti, mutta voihan olla, että huomisaamuna olo on sitten kahta ihanampi kauheampi. Miten yleensä laihduttavat syö? Mie olen harrastanut tätä syömisvammailua jo liian kauan, joten en enää osaa hahmottaa, mikä on normaalia syömistä, mikä vähäistä ja mikä sitten menee liiallisuuksiin. Tuolla määrällä (tai siis ennen tuota päivällistä) jaksoin sen minkä tällä olemattomalla kunnollani jaksoin zumbailla sen 20 minsaa. Ja liikkua töihin ja takaisin. Auttakaa miuta, kun en osaa!

Ai niin. Kävin keskustelua perjantai-iltana.

"Mitä siun kädelle on käyny?"

"Mie olen vähän raapinut sitä."

"Auts!"

Jotenkin en jaksa uskoa, että meni läpi. Tyyppi on kuitenkin vahna teiniviiltelijä. Nyt välttelen häntä, ettei tulisi jatkokeskustelua tuon asian tiimoilta. En jaksa keksiä niitä helvetin hyviä selityksiä vol. 5645428716571. Enkä jaksa alkaa selittää, miksi mie olen leikellyt (NIIN VITTU, LEIKELLYT, ENKÄ MITÄÄN VAATIMATTOMASTI VIILELLYT! Tiedoksi vain kaikille kauhisteleville, jotka eksyvät vain tähän tekstiin. Eikä moralisointia, kiitos. Omapahan on händyni.) käteni kauniiksi. Palaan kukkaruukkuun.