Kyseinen pari on jo kerran naimisissa oltuaan eronnut, mutta nainen on mennyt takaisin miehen luo lapsien kanssa. Vaikka heillä oma asunto nykyisin onkin. Eron vuoksihan se piti hankkia. Mie itse olen kerran soittanut poliisit paikalle uhkaavan tilanteen takia. Tällöin mies pakeni paikalta, eikä mitään hakkaamista tapahtunut. Mutta pariin otteeseen kaveri on joutunut sairaslomalle oltuaan sen verran heikossa kunnossa. Toisesta kerrasta asia kävi käräjillä. Lastensuojeluun on ilmoitukset tehty ymymym. Kaveri ei edes osaa kertoa, miksi hän vain pysyy miehen luona.
Tiedän, ettei se välttämättä ole niin helppoa irtautua toisesta. Kaveria pelottaa (ja puolta hänen sukuaan!), että milloin tulee viimeinen niitti. Selvinpäin tämä mies on todella mukava eikä hänestä monikaan uskoisi, mihin hän pystyy humalassa. Viinaa otettuaan moni muukin saa pelätä, josko sieltä tulee nyrkistä. Miutakin hän on joskus napsahdettuaan heitellyt, mutta siitä ei mitään seurannut. Poliisit ei tulleet paikalle, koska tämä ei tapahtunut miun kotona, vaan heidän kotonaan.
Viimeksi heillä käydessään mie koitin puhua järkeä kaverille. Ettei hän selviä tuosta suhteesta hengissä. Ettei hän kestä todennäköisesti enää yhtäkään potkua vartaloonsa, kuristamista, pään hakkaamista seinään ja lattiaan. Totesin myös, että pelottaa aina tulla heille, kun mies on humalassa (siis melkein aina viikonloppuisin, joskus jopa viikolla). Tai kutsua heitä kylään, koska eihän sitä tiedä, jos vaikka laittaa meidän kämpän palasiksi. Aina saa pelätä sanomisiaan, ettei vaan päässä naksahda. Raksulle olen sanonut, että jos ihan pakko ei ole mennä käymään, niin ei mennä.
Mutta auttaa ei voi, jos apua ei haluta. Viime ajat on ollut rauhallisempaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti