Kaikki kuvat blogissani ovat google-kuvahaun kautta erinäisillä sanoilla haettuja. En omista copyrightia ilman erillistä merkintää.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Itsensäpaljastaja

Sitähän mie tänään olen. Alkaa tuo kesä painaa sen verran kovasti päälle, että oli pakko pukeutua hiukkasen kevyemmin. Samalla paljastan itseni. Tai lähinnä kauniit oksettavat arpeni. Hihat paidassa on 3/4 -mittaiset, joten ihan kaikki kamaluudet ei tule esille. Mutta rannetta lähinnä olevat joka tapauksessa. Ans kattoo, miten mie saan tänään huomiota töissä. Ajattelin suhtautua yrittää suhtautua asiaan olan kohautuksilla. Siis jos joku kysyy, mitä noi on, niin totean vain tyhmänä niiden olevan arpia. Ja arvethan tulee tunnetusti haavojen seurauksena :D. Vetäkööt siitä omat johtopäätöksensä. Häpeilen jo muutoin itseäni, en jaksa enää noiden takia.

Illalla jaksoin olla aktiivinen. Siivosin ihan urakalla. Imurointi, luutuaminen, vessan pesu ja suihkun pesu. Raksu järjesteli paikkoja ja pyyhki pölyjä. Joten nyt passaa vaikka yllätysvieraiden tulla no siis ei todellakaan passaa kyläilemään. Tänään onkin tarkoitus sitten hoitaa vielä yksi rassaava asia pois alta ja mielestä. Kyllä, maton pesu. Eli töiden jälkeen matot autoon ja juuriharjat ja pesuaineet matkaan ja Raksun isän talolle hommiin. (Ja nyt kun joku toteaa, etteikö hän olekaan kuollut, niin talo on edelleen kuolinpesän nimissä... Kun ei vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan.) Sinne kun saa niin näppärästi ne mattotelineelle ja katoksen alle kuivamaan. Sitten alkaisikin koti olemaan yltäaltapäältäsivultajasisältä puhdas. Paitsi ne kaapit... ...ja jääkaapin taus...

Urheilla en sitten tietenkään ennättänyt, mutta ihan kivasti tuossa hiki lensi jo muutoinkin. Tuli vaan melkoinen ahdistus. Mutta sauna lievitti sitä hieman. Huomaan heti luisuvani sairaampaan ajattelutapaan, kun alan rehkimään ja tarkkailemaan syömisiäni. Heti kun jokin harjoite jää välistä (mitä väliä sillä, että lihakset huutaa jo kolmen päivän treenien jälkeen hoosiannaa ja energia tuntuu olevan miinuksella) tulee kamalan syyllinen ja ahdistunut olo. Ja alan miettimään, josko pitäisi nipistää sitten tälle päivälle syömisiä. Ja jos tähän lähtee, on paska taas valmis. Vittu, ei tämän näin pitänyt mennä. Miun piti tehdä tämä terveellä tavalla! Ai piti vai? Eikös puhetta ollut jossain vaiheessa myös siitä, että keinolla millä hyvänsä... Miun pää on niin kiero. Joutais vaihtoon koko akka.

Pääasia kuitenkin, että on perjantai :D. Ja huomenna kalalle (jossa ahdistelen tietysti siitä, syönkö notskimakkaraa vai odotanko nälkäni kanssa kotiin ja nappaan siellä jotain) luonnon helmaan. Tämä akka painuu nyt töiden pariin (hiljasta sillä saralla kyllä tällä hetkellä) ja siitä sitten viikonlopun viettoon. Hilpeää ja aurinkoista viikonloppua kaikille kanssaimmeisille! Palaan kukkaruukkuun.

2 kommenttia:

how did it end up being like this.. kirjoitti...

way to go!

Miumiu kirjoitti...

Kiitti :D. Joko kukaan ei huomannut mitään tai sitten ne ei vain kehdanneet kommentoida.

Viime viikonloppuna tuli anopinkin luona hilluttua lyhythihaisessa, joten ehkä sielläkin on huomailtu jotain... Mutta kommenttia ei ole tullut.

Jospa tämä helpottaa joka kerta.