Dreamin'

Mie rakastan nukkumista. Siis RAKASTAN! Voisin tehdä sitä missä ja milloin vain. Parastahan se on tietysti omassa sängyssä, tutun ja turvallisen peiton alla Raksun vieressä. Ja peiton pitää olla vedettynä koko pään yli, muutoin ei siis uni tule millään. Yksin on hankala nukkua, en osaa. Mutta Raksun vieressä uni tulee yleensä helposti ja nopesti, siinä on turvallista.

Ja unia on hauska katsella. Varsinkin, jos ne ovat hyviä. Painajaisetkaan ei haittaa, kun Raksu vain tuhisee vieressä. Yksin tulen vainoharhaiseksi nähtyäni painajaisia, silloin ahdistaa ja olen varma, että jostain suunnasta joku mörkä hyökkää kimppuun. Mutta kivoja unia on mukava katsella. Kivaa on myös herätä keskellä yötä ja tajuta saavansa vielä nukkua tuntitolkulla. Kääntää vain kylkeä ja jatkaa omaa tuhinaansa.

Mutta minkäänhän ei sitten ole vittumaisempaa kuin kellon soitto. Tajuaa, että on noustava. Lopetettava elämän pakoilu ja herättävä normaaliin elämään. Hypättävä arjen oravanpyörään. Kun oikeasti haluaisi vain jatkaa, kunnes on varmasti valmis heräämään. Olen kyllä aamuvirkku, mutta haluaisin silti herätä omaan tahtiini. Tietäen, että voi vain kääntää kylkeä, uppoutua syvemmälle peiton alle ja jatkaa uneksimista, jos niin haluaa. Että maailmaa ei ole pakko kohdata ennen kuin siihen on varmasti sille päivälle valmis.

Että ei tarvitsisi tulla töihin. Kun ei oikeasti jaksa. Palaan kukkaruukkuun.