Olipas niin kaunis aamuherätys tänään, että! Juuri kun eilen tuosta unimaailmasta jauhoin, niin kuin kostona uni ennen kellon soittoa oli jotain kamalaa. Toi esille kaikki epäonnistumisen pelot tässä maailmassa.
Scene: rauhallinen arkiaamu rivitaloyhtiössä. Olin ennen töihin lähtöä Raksun kanssa naapurissa käymässä, kun he tekivät remonttia. Piti saada seinään reikää ja yhtäkkiä reikä olikin läpi seinästä meille asti. Toivoivat vain, ettei tästä vahingosta aiheutuisi meille suurta haittaa. Sitten tehtiinkin jo Raksun ja kaverin kanssa kylpyhuoneremonttia kotona ja tarpeettoman suuri reikähän siitäkin syntyi. Sitten vihdoin kun pääsin myöhässä töihin, olin lähettämässä skannattavaksi jotain kiireistä laskua tuonne laskutusohjelmaan, jota työpaikkani käyttää. Laittelin oikein punaiset laput laskun päälle, että kyseessä on kiireellinen lasku. Samassa työkaverini (joka siis oikeastikin tulee aina silmille täällä töissä) ilmoittaa, että miulla on tullut tehtyä yksi aika kallis virhe. Ja kun mie kysymään, että mitä sellainen euroissa maksaa, niin työkaverista oli tullut entinen työkaveri entisessä työpaikassa. Tokaisi ykskantaan vain, että se maksaa työpaikan.
En tiedä, mie olen aina pelännyt epäonnistumista töissä. Ja se näkyy tulevan uniin saakka. Vaikka tiedän osaavani hommani, se pelko on aina kalvanut miuta. Uskallan tehdä itsenäisiä päätöksiä ja olen varma asiasta. En myöskään häpeile korjata pieniä virheitä, jotka useimmiten aiheutuu siitä, että ihmisten elämää on edeltä käsin niin helvetin vaikea ennustaa ja arvioida erityistilanteissa kuukauden aikaisia tuloja. Ja jos joutuu tekemään jonkun toisen hommia, mihin ei ole saatu kunnon perehdytystä... Mutta kun joku menee mönkään, tulee helposti itku. Pelkään, etten sittenkään osaa hommaani. Että olen luuseri, joka ei ansaitse olla töissä täällä (tai missään muualla). Tämä on vaivannut miuta edellisestä työpaikastani alkaen. Siellä tuli välillä niin karskia palautetta, että oksat poies. Ja pelko on nyt sitten kulkeutunut myös tähän työpaikkaan matkassa. Varsinkin kun tässäkin työpaikassa on ne yksi kaksi ihmistä, jotka sanovat välillä ihan turhastakin.
Ärsyttäväähän on, että mie pelkäsin jo edellisessä työpaikassa menettäväni mielenterveyteni (haa, onko miulla sellainen?!?) pomojen taholta tulevan kiusaamisen takia. En haluaisi, että se sama voi tapahtua täällä ihan vain niiden parin ihmisen takia. Koska tämä työ on huomattavasti mukavampaa kuin kirjanpito ja palkanlaskenta ja muutoinkin on asiat joustavampia näin julkisella puolella kuin perheyrityksessä. Yritän asennoitua työhön hyvin ja tavallisesti se onnistuukin lukuunottamatta sitä ajatusta, että en tekisi yhtään mitään palkkatyötä, jos rahan takia ei mitään tarvitsisi tehdä, mutta sitten tulee parilta ihmiseltä paskaa niskaan ja mie olen valmis irtisanomaan itseni. Kun vain saisi sen lottovoiton, niin luovuttaisin paikkani jollekin toiselle.
Nyt töiden pariin repimään itsestään kaikki irti. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti