Onnistuin sitten eilen välttelemään sen Tupperin. Kaveri soitti, kun oltiin juur postissa viemässä tietokonetta huoltoon (siis nyt vasta, kun tätä huoltoon saamista on sahattu jo yli kuukausi!!!) ja totesin, etten millään ehdi, kun on noita kotihommia... Ja olihan niitä, en mie valehellu. Tein jo täksi päiväksi (ja huomiseksi ja ylihuomiseksi...) sapuskaa valmiiksi ja sitten: se urkkailu realisoitui! Otin itteeni niskasta kiinni ja hyppäsin pyörän selkään sillä aikaa, kun ruoka valmistui uunissa. Pakko kyllä olikin. Iski eilen niin kamala läskipaskaällötysnorsuahdistus töissä, ettei mitään rajaa. Mutta nyt menee henkisesti taas HETKELLISESTI paremmin =).
Tuo ruokahomma... Meillä pitää aina olla ruokaa valmiina, kun mie tuun töistä (ja Raksu silloin, kun on töissä, nyt siis saikulla). Töiden jälkeen ei jaksa enää alkaa mitään vääntämään siihen hetkeen, kun on NÄLKÄ jo muutenkin. Jos ei ois ruokaa, tulis kuiten syötyä jotain paskaa. Mähän siis kyllä varmasti voisin ohittaa ruoan leivällä (ja sit illalla tulis ahmahm, kun olis niin raivo nälkä, pih), mutta Raksu kuitenkin tarttee ruoan. Ja siis muutenkin, mä syön OIKEETA RUOKAA. Joka päivä. En siis mene jollain vesilinjalla (vaikka ei sekään tekis välillä huonoa tälle ruholle!!). Mä en halua, että Raksu kiinnittää sen kummempaa huomiota mun syömisiin. Ainakaan vielä... Haluan kutistua rauhassa. Syön siis aamulla jotain (tänään esim. omena) ja sit kun tuun töistä, ruokaa vähän ja kurkkua tmv sen kanssa. Sit iltapalaksi leipää juustolla ja kurkulla ja hedelmä tai marjoja.
Ja itse kun tätä lukee, niin huomaa kuinka sairas mun mieli oikeesti on... Kellä NORMAALILLA AIKUISELLA on tollanen ateriarytmi!?! Kysyn vaan. Mutta nyt sit töitöi ja sitä oikeaa talvea ja pysyvää lunta odotellessa. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti