Kuinka tuttua se onkaan. Sitku-elämä. Mähän elän sitä koko ajan. Aina vaan "sitten kun mä olen LAIHAlaihempilaihin". Todella raivostuttavaa. Tuntuu joskus, että onko siinä mitään mieltä? Tuhlaan vaan koko vitun elämäni siihen, että haaveilen aina Eikä asiaa ainakaan auta se, että viikonloppuna tulee vedettyä ensin persekännit ja sit kaks päivää menee mässätessä... Yhh, taas kamala itseinho (hassua vaan silti, kun vaatteet ei tunnu sen pienemmiltä kahden päivän namnamnassuttelun jälkeen...) ja vimma tehdä ruholleni jotain. Noh, kävelin tänään edes töihin ja edessä iltapäivällä vielä kotimatka. Illalla pitäis varmasti (mitään varmasti kun PITÄÄ!!) pistää läskit hikoilemaan kuntopyörän päällä. Siitä sais kehitettyä edes itselleen lämpöä. Meillä kun on sisällä kivat 17 astetta lämmintä, kun taloyhtiön lämmitys ei toimi... Huomenna ilmeisesti tulossa korjaaja. Ja jos se ei nyt saa sitä lämmitystä kuntoon, niin tulee ruumiita!! Ei ole kiva kärvistellä seittemän viltin alla teekupin kanssa ja PALELTUA SILTI KUOLIAAKSI! Hee, mitä sarkasmia. Siihenhän mä tavallaan pyrin. Kun on laiha, on jatkuvasti kylmä. Toki tavoitteena ei ole se jatkuva palelu vaan hoikistunut laihtunut olemus. Palelu on vain ikävä sivuvaikutus asiassa.
Yksi asia tässä aamussa oli nytku... Sataa lunta, ihanaa valkeaa lunta! Ja paljon :D. Mii laikii :D. Tosin ei ollu kovin kiva tarpoa tuolla hangessa (öö, lunta jotain neljä senttiä?!? Mikä hanki missä?), kun lunta sato koko kolme kilsaa päin pärstää. Mutta, jokainen kulutettu kalori tekee vain hyvää minulle, joten täytyy pitää asiat tärkeysjärjestyksessä!! Minun puolestani talvi saakin jo tulla, kohta on jo joulukuu! Ja joulu... Ja kaikki lihottavat jouluruoat. Mutta en ahdistele niistä vielä, kaikki ajallaan.
Nyt jään läskiahdistuksessani katselemaan talvista maisemaa ja koitan orientoitua työntekoon taas näin viikonlopun jälkeen (mihin sekin taas hävisi? Ai siihen namnamnassutteluun?). Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti