Hämähäkkejä ja sokeritoukkia

Yhh. Eilen illalla taas hämähäkit teki hyökkäyksen meidän ulkoseinään (yksi siis). Tänä aamuna sieltä löytyi toinen. Raksu sanoi, että tekee musta ilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille, kun tapoin ne pienet (JÄTTIMÄISET!!!) hämähäkit. Siis niillä on pesä jossain. Pakko olla. Mistä. Niitä. Muuten. Tulee. Tullut koko syksyn ajan ja nyt kun on vielä näin lämmintä, niin ne ei mene edes horrokseen. Yhh, oksettaa ajatuskin. Raksu saa myrkyttää koko talon mun puolesta, että niistä päästään eroon.

Ja sitten tänä aamuna. Olin ottamassa aamupalaa, niin löysin kaksi kuollutta sokeritoukkaa meidän kuiva-ainekaapista. Ja yhden elävän vessasta. Oksetusoksetusoksetus. Töistä tultua pitää siis alkaa siivoomaan kaappeja. Niin kun ei muuta olisi ollut mielessä. Ja kun mä niin rakastan kaikkia noita ötököitä, HYI HELVETTI!

Taidan vetää kilarit ja mennä pankkiin hakemaan iiison lainan ja ostaa omakotitalon.. Uuden... Tuli niin ahdistus noista kaikista örkeistä. Ja se kylppäri on vieläkin pesemättä. Mutta joskos jo tänä viikonloppuna?

Olenpas taas henkisesti tasapainoinen, kun vedän ahdistuskohtauksia ötököistä, ruuasta, liikunnan määrästä ymymym. Tunnen olevani jossain 10-vuotiaan tasolla sen sijaan, että käyttäytyisin kuin ikäiseni tulisi käyttäytyä... Elämä ei oo helppoo. Ja sitä kun joskus innolla odotti olevansa AIKUINEN, että voisi tehdä ihan mitä haluaa kenenkään puuttumatta siihen. Joku valehteli jossain välissä, että aikuisuus on kivaa. Tahdon lapseksi jälleen.

Palaan kukkaruukkuun.