No niin, paino menee kuin meneekin alaspäin. Ilmankos jotkut housut jo roikkuu... Tiesinhän minä tämän, osaan tämän kikkailun edelleen =). Kun kerran jalon taidon oppii, niin sitä ei hevillä unohda. Aamulla rikoin siis vaakalakkoni ja Mutta se pieni painonpudotus ei silti muuta sitä tosiasiaa, että PALJON on matkaa vielä jäljellä. Olen edelleen norsun mitoissa, joten mitään massiivista ei ole tapahtunut. Mutta ihan kiva aina välillä huomata muutos ja nähdä se myös kiloissa (siis ei onneksi mitään -100 g, vaan KILOJA!). Pysyy fokus itse asiassa.
Ikävää vain, että viikonloppu kolkuttelee taas ja tiedän, että tänään pitää saa vetää kännin (huu, Raksu saa HYVIN TODENNÄKÖISESTI kipsin pois jalastaan, joten bileet...). Huomenna on siis joku vitun hieno keksintö vetää herkkuja pärstä täyteen (näin vanhana rappiksesta ei selviä enää vettä juomalla). Mutta joskos se yhden päivän namnamnassuttelu jäisi todellakin siihen yhteen päivään. Että sunnuntaina taas normaaliin häiriintyneeseen tapaan kevyesti. Ja se yhden päivän turvotus kyllä pian häipyy, tiedän. Olenhan tehnyt kehollani näitä "tieteellisiä" testejä jo vuosien ja vuosien ja taas vuosien ajan. Miksei tästä koekaniinina olosta makseta palkkaa?!?
Polvimittaiset puuvillasukatkin edistyy... Toinenhan on jo tovin ollut valmiina ja toisestakin on senttikaupalla neulottu. Lanka (siis puikot myös) on vaan niin pirun ohutta , että vauhti ei ole mitään päätä huimaavaa. Meinaa vaan tuo vapaa-aika kallistua nyt mieluummin sinne lukemisen puolelle, että saisi Päätalot kahlattua läpi, ja pääsisi niihin tilattuihin uusiin kirjoihin...
Mutta siis parempaa tänään. Nyt töitöi, apuani tullaan kohta hakemaan (hii, minä muka ammattilainen!). Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti