Tää on siis melkosta oravanpyörää... Viikot menee hyvin ja sit tulee se viikonloppu ja pistetään elämä risaseks. Ja maanantaiaamuna sitten taas hiilarikrapula ja suunnaton ahdistus ja epätoivo. Jokin muutos tähän on tultava...Miks ei vaan voi vetää persekännejä ja sit maata koko päivää sillai, ettei ruoka edes maistu! Noh, tehty mikä tehty, ei sitä enää tekemättömäksi saa. Ollaan sitten tämä päivä (ja moni muu) läskitysahdistuksessa ja turvonneena ja yritetään päästä tästä yli.
Aamulla ei taas mennyt muuta aamupalaksi kuin omena (ai mä kompensoin syömisiäni, no shit Sherlock!) ja hieman reilun puolen tunnin töihin käppäily. Oli muuten liukasta, hui. Melkein jo toivoin, että olisin kaatunut ja katkaissut itseltäni jonkun luun. Siinä oliskin ollut rangaistusta kerrakseen =). Muuten mä en saa itseäni satutettua, mutta jos tuollai ihan vahingossa sattuu, niin minkäs sille sitten voi. Tällanen läski ansaitsisikin hieman kuritusta. Töiden jälkeen odottaa taas kävely kotiin ja illalla toki voisi olla kunnon aktiivi ja ottaa kuntopyörän esille ja HIKOILLA nämä kaikki läskit pois. Kun ne vaan häipyisikin hetkessä... Mielessä siintää tavoitteellinen luku: 50 kg. Ehkä joskus??
Noh, tällä viikolla vaihtuu kuukausikin, niin joskos siitä sais jotain ylimääräistä motivaatiota ja tarmoa toteuttaa itseään paremmin. Nyt töiden pariin (muiden blogien kautta ;D). Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti