Eilen en sitten kävellyt töistä kotiin, vaan Raksu tuli hakemaan. Käytiin postista hakemassa se meidän tietokone, joka tuli VIHDOINKIN huollosta (kai se nyt toimiikin, en ole vielä ennättänyt jaksanut asentaa sitä loppuun...). Sit nopeeta kotiin syömään (yhh... lihon...) ja taloyhtiön kokoukseen. Illalla ajattelinkin sitten näppärästi, etten saa syödä leipää, koska en ole edes urheillut!! Iltapalaksi nassuun vadelmamehukeittoa (sokton of course, kuinkas muuten?!?) ja omena. Tsiis. Aamupalaksi vedin vain vähän mehukeittoa. Omenaa mietin ja pyörittelin sitä vartin (!!!) käsissäni, mutta laitoin takas kulhoon.
Olikin sitten kiva yö tuon kevyen iltapalan seurauksena, kun näin koko yön painajaisia. Nälkä kurni massussa, mutta sisu ei antanut periksi lähteä hakemaan ruokaa. Nytkin on vitunmoinen nälkä. Kiva olla töissä kolmeen asti pelkällä mehukeitolla =). Enkä muuten kävellyt nyt aamullakaan, vaan hyppäsin onnellisena auton kyytiin. Ei huvittanut lähteä liukastelemaan tuonne vesisateiseen keliin. Meinaan noi pyörätiet on nyt sitten aivan peilijäässä, kun kaikki lumi on sliippaantunut ja sulanut sateen vaikutuksesta. Ahdistus. Tuntuu, etten taaskaan siedä itseäni, tätä olemassaoloani.
On vitun hienoa olla aikuinen ja leikkiä ruualla. Palaan kukkaruukkuun.
2 kommenttia:
"On vitun hienoa olla aikuinen ja leikkiä ruualla."
I hear ya.
Varsinkin kun miettii, että suuressa osassa maailmaa ihmiset nääntyy nälkään tahtomattaan. Ja minä teen siitä taidetta.
Lähetä kommentti