Ruokatuntiahdistusta

Viddu. Dedä od dukossa eikä hedki oikeid kulje. Paskan möivät. Olen jatkuvasti horkassa, vaikka miulla on vieressä lisäpatteri (siis meillä on arktiset olosuhteet myös sisällä täällä töissä, tervetuloa Pohjois-Suomeen ja työpaikallemme vanhaan läpihoroon taloon), villasukat jalassa ja kädenlämmittimet käsissä no shit, Sherlock.

Eilen meinasin menettää hermoni työkavereille, jotka alkoivat arvostella viluisuuttani ruokatunnilla. Itsehän en ruokaile työaikana, koska minulla ei ole nälkä koska en osaa syödä toisten ihmisten läsnäollessa, juon vain kahvia (nisti mikä nisti, mie olen kofeinisti ;D). Otin sitten viltin päälleni ja nautiskelin kahvistani. Noh, eikös nämä vanhemman kaartin ihmiset olleet sitä mieltä, ettei miuta palelisi, jos söisin jotain päivällä. Vittu, EIKÖ SE OLE MIUN OMA ASIA, JOS EN SYÖ! Perkele, ei tarvitse aikuista ihmistä rueta neuvomaan omassa elämässään! Ja sitä paitsi syönnin jälkeen tulee kylmä, kun kaikki verenkierto menee vatsan seudulle. Olen miekin biologiani joskus lukenut. Nih. Ja sitä paitsi tämä flunssa laittaa aika kivalla tavalla palelemaan, söi tai ei. Ja kun talo on niin horo, että sukatkin pyörii jaloissa. Ja sitä paitsi, mitä se kellekään täällä töissä kuuluu, mitä minä suuhuni laitan vai laitanko mitään. Pitäisivät huolen omista asioistaan. Perkele.

Laihtumisesta tämä palelu ei kyllä johdu, kilot ei karise. Ei varmasti tällä tahdilla, kun liikkuminenkin on nollassa. Ei tällä flunssalla paljon urheilla. Tuntuu jo, ettei kotiin jaksa töistä tallustaa. Sainpahan purettua pahan pois. Jatkan pärskimällä ja mahdollisella työn teolla. Katsotaan, mitä kommenttia tänään tulee ruokatunnilla... Palaan kukkaruukkuun.