Hyrr, kylmä täällä meilläpäin. Pakkasta melki 28 astetta. Mie ei tykkää. Ei tartteis olla ihan näin kylmä kuitenkaan. Luontohan on kyllä kaunis, mutta ei ole kiva hytistellä sekä sisällä että ulkona. Haluan niin sen omakotitalon, misson takka!!! Sitten ainakin tarkenisi :D.Ehkä hetkellisesti kuuluu parempaa. Raksun isä taistelee ja arvot on lähteneet tippumaan ja hänelle kuuluu hyvää. Koskaanhan ei taas tiedä, milloin se märkä rätti tulee päin naamaa, mutta pitää silti iloita aina näistä pienistäkin asioista. Lauantaina tuli niin hyvä olo, että piti sitten ihan kylän pinnassa pyörähtää siinä yön pimeinä (ja niin perkeleen kylminä) tunteina. Tuli ihan pikkasen oltua päissään... Mutta sellasta sattuu. Että oli sitten viinanhuuruinen viikonloppu taas vaihteeksi. Pitää lopettaa tämä...
Flunssa ei tunnu helpottavan ja minä ahdistelen täällä liikkumattomuutta ja syömistä. Tuntuu, että tämä projekti menee taas reisille. Mutta sehän taitaisi olla ihan normaalia miulle. Ahdistus helpottaa tarttumalla kirjaan, mutta palaa heti palatessa oikeaan maailmaan. Välillä tuntuu, ettei minusta ole töihin. Tarvitsisin lepoa, mutta en minä voi työttömäksikään heittäytyä. Silloin ei makseta lyhennyksiä edes rivitalon lainasta saati, että joskus olisi mahdollista se omakotitaloilu. Sairasloma ei taida olla vaihtoehto, kun tuntuu, ettei ole oikeasti sairas ilman kuumetta. Nyt tosin pää on niin poppa, ettei kuumekaan ole täysin poissuljettua. Mutta töihinhän tässä on jo raahauduttu, joten...
Ja töistä puheenollen, pitäisi niitäkin aloitella. Jään haaveilemaan lottovoitosta ja omakotitalosta, muuhun ei taida tuo olematon aivotoiminta pystyä. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti