Back in business

Taas töissä. Torstai ja perjantai meni saikkuillessa ja myös koko viikonloppu sohvalla maatessa ja sairastaessa. Kuumetta ei kunnolla ollut, mutta paska olo joka tapauksessa. Räkäinen olen yhä, mutta joskos tämä tästä menisi... Ihan kunnossa en kuitenkaan ole. Ja lisäksi niska on ihan kamalassa ryyhkässä, samoin toinen kyynärtaive. Siis punaista ja HELVETIN kutisevaa JA TODELLA RUMAA näppyä. Tietäisi vain, mistä sekin johtuu. Mitään allergisoivaa en tietääkseni ole syönyt tai muuttanut ruokailutottumuksiani. Pitäisi varmaan taas päästä testeihin, jos testaisivat lisää noita aineita.

Pressakin tuli sitten valittua. Eihän se nyt niin mennyt kuin olisin halunnut, mutta en tiedä olisiko mennyt sittenkään, jos Haavisto olisi valittu. Miullako päätöksenteko-ongelmia? Itse en käynyt ääneilemässä ollenkaan, kun ei oikein kumpikaan ehdokas ollut se miun juttu. Ehkä kuuden vuoden päästä sitten? Positiivista kuitenkin on se, että nyt se vaalihössötys on taas tauolla :D. Ei sitä enää olisi jaksanut...Työpaikallakaan eivät muusta jaksaneet jauhaa kuin vaaleistavaaleistajataaskerranvaaleista. Pirkula, miuta ei oikein ole koskaan jaksanut tuo politiikka kiinnostaa. Huono kansalainen mie.

Elimistöni on ihmeellinen. Olen sairaanakin syönyt (miksi ruokahalu ei koskaan häviä, vaikkon kipee) kuin sika ja vain maannut monta päivää. Silti en ole lihonut. Ainakaan vaatteet ei ahdista (puntari edelleen pannassa, ja tulee olemaan varmaan koko loppu elämäni, vihaanvihaanvihaan sitä laitosta!!!) ja tunnen oloni saman kokoiseksi kuin aiemmin. Toki en siis ole pienentynytkään ja se aiheuttaa ahdistusta. Tosin en nyt kuvitellutkaan pienentyväni vain makaamalla ja jumppaamalla leukaperiäni. Teriin en ole kuitenkaan tarttunut, vaikka hetkellisesti asia aina mielessä piipahtaakin. Ohi se on kuitenkin aina mennyt. Toisaalta kiva niin, vaikka tiedänkin sen kivun tuovan helpotusta edes hetkeksi. Raksu kuitenkin on jo kommentoinut, ettei kovin kauniilta tuo miun käsi näytä... Ehh...

Aivot jumissa, räkä ei tule pois. *niistää* Pitäisi vielä kolmisen tuntia jaksaa ajatella työasioita. Ei sitten taas millään osaa käynnistyä neljän päivän makaamisen jälkeen. Mutta ei auta, yritettävä on. Olen jumissa koko ihminen. Palaan kukkaruukkuun.