Laihtunut en ole. Pelkään, että olen vain lihonut. Miksi mä en osaa tätä? Osasin ennen... Tullut näin joulun ja uuden vuoden aikana syötyä, yhh. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja palata ruotuun ja LAIHTUA!!! Ahdistus on suunnaton, kun katson itseäni peilistä. Ahdistaa myös se, kun Raksu hiplaa tai koskee. Tunnen itseni liialliseksi, suureksi. Tuntuu, etten mahdu tähän maailmaan.
Raksu lähti taas sinne reissuilemaan Kevitsan suuntaan tänä aamuna. Mälsis. No, saanpahan toteuttaa itseäni taas miten haluan. Ajattelin, että olisin nyt niin ahkera, että zumbailisin töiden jälkeen. Ans kattoo miten muijan käy... Kävelin sentäs töihin ja kotiin on tallattava kanssa. Mutta eipäs ollutkaan niin kiva matka. Helvetinmoinen vastatuuli koko ajan ja kymmenen astetta pakkasta. Ei pakkasessa mitään vikaa, mutta se viima! Hyrr... Muutoin tuossa kävelyssä ei ole vikaa, tuleepahan edes jotain liikuntaa. Ja sitä tämä valasta muistuttava ruho todellakin tarvitsee. Olen pettynyt itseeni. Haluan vain upota kirjoihin. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti