Uppoutumista kirjojen ihmeelliseen maailmaan osa 556026526516410

Olen taas tukahduttanut omia tuntojani kirjallisuuden parissa. Päätalot on nyt osaltani kahlattu läpi (ellen sitten joskus uppoudu Koillismaa-sarjaan...?) ja pääsin siirtymään omiin lukemattomiin kirjoihini. Outi Pakkasen Seuralainen tuli kahlattua parissa päivässä ja eilen sitten siirryin saman kirjailijan Kissa kuussa -opukseen. Seuralainen oli hyvä, Kissa kuussa vaikuttaa vielä paremmalta. Muilla kokemuksia Pakkasen kirjallisuudesta? Tekisi mieli vain jatkaa lukemista, vaikka pitäisi ponnistaa sohvalta ylös ja töihin. Hyvin saa oman elämänsä hävitettyä taustalle noita lukiessa :D.

Eilen tein vielä investointeja, kun tilasin netistä seuraavat Jo Nesbön kirjat (rahanmenoa ei voi estää):

Kukkulan kuningas
Lumiukko
Panssarisydän
Punarinta
Torakat
Suruton
Veritimantit

Lisäksi tuli tilattua Fjodor Dostojevskin Rikos ja Rangaistus. Tätä olen halunnut lukea jo viitisentoista vuotta, mutta vasta nyt saan aikaiseksi. Raksun isän kuoleman jälkeen näin unen, jossa metsästin kyseistä kirjaa Helsingin kirjastoista (turhaan), vaikka kyseinen kirja olisi ollut saatavilla kotikaupunkinikin kirjastosta. Tämän vielä totesinkin unessani. Eli pakkohan se nyt on lukea. Nesbö taas kiinnostaa kirjoitustyylinsä vuoksi. Myöhemmin varmaan pakko tilata noita Pakkasen kirjoja lisää :D.

Olen siis ollut nyt tämän alkaneen viikon (ja olen edelleen, vaikka kello on 7:06 tiistaiaamuna!!!) hyvissä fiiliksissä. Olen joten kuten osannut syödä, ilman ahmimista. Eilen tosin sain mahani sen verta täyteen, että ahdistushan siitä tuli. Mutta en sortunut jatkamaan ahmimalla tai muullakaan keinolla. Himoliikkumista olisi toki voinut harrastaa, muttei miulla ole siihen motivaatiota. Josko minä tästä normalisoituisin ja sitten voisin hieman laihduttaa? Sillä tavoin järkevästi?

Harmittaa vain se, että viikko on vasta alussa. Viikonloppuja odotan aina suurella innolla ja sitten ne vilistää miljoonaa ohi. Mitään ei muka ennätä tehdä. Tuleva viikonloppu meneekin sitten enemmän oleillessa lähellä kotia, kun Raksu päivystää. Lähtö voi tulla vaikka keskellä yötä. Viikonloppuna se ei sinänsä haittaa, mutta keskellä viikkoa ei paljon naurata, jos heräät keskellä yötä hälyyn ja yrität siinä sitten muka vielä jatkaa unia, että jaksaisi aamulla töihin... Päivystävien sähkömiesten puolisoiden EI PITÄISI JOUTUA KÄYMÄÄN TÖISSÄ! No, onneksi tätä ei ole kuitenkaan kovin usein tiedossa.

Mutta muutoin viikko on alkanut yllättävän positiivisissa tunnelmissa. Toivottavasti tätä kestää pidempäänkin. Palaan kukkaruukkuun.