Sopivasti lihava

Mie olen taas onnistunut vain syömään. Öhh. Pelkään, etten mahdu hautajaisvaatteisiin lauantaina. Jaiks. En pysty katsomaan itseäni peilistä oksentamatta. Miten tämä meni taas tähän? Kierrän yhtä ja samaa vitun oravanpyörää. Haluaisin jo jotain muuta elämältäni. Ajattelin tehdä tilin kiloklubin sivuille. Jos seuraisi edes noita syötyjä läskistäjiä vaikkei aina välttämättä liikkumaan miusta olisikaan. Näin maanantainahan se olisi hyvä aloittaa, uusi elämä jälleen kerran. Vittu miusta ole siihen kuitenkaan.

Ilma olisi kaunis, aurinko paistaa ja on pikkupakkasta. Silti mie kökin töissä. Kun haluaisin oikeasti olla vapaa (siis kaikista näistä pakollisista velvollisuuksista!!!) ja ulkoilla tuolla. Illalla ei sitten tietenkään enää jaksa, kun menettää kaikki mehunsa (miksei läskit lähde töissä?) töitöi. Ahdistaa jo muutoinkin olla sisällä omien läskiensä seurassa ja sitten vielä noi hautajaiset painaa päälle. Siitä tulee kamala päivä...

Nyt lähden rakentelemaan sitä kiloklubia itselleni. Pakko tähän elämään on nyt joku roti saada. Muuta en näin aamusta osaa sanoa. Bloginikin on perseestä. En vain osaa. Ja myös se ahdistaa. Palaan kuitenkin kukkaruukkuun.