Tuntemisesta

Nonnih. Mie kiihdyin taas nollasta sataan alle puolen sekunnin toisten puolesta. Luin täältä ja täältä siitä, miten kukaan ei voi tuntea toista ihmistä pelkän blogin perusteella. Ajattelin sitten itsekin tuoda oman korteni kekoon ja avautua hieman.

Mie huudanraivoanangstaan ja puran ahdistustani täällä blogissani. Puhun miulle vaikeista asioista, joista kukaan muu ei tiedä (no okei Raksu jollain tasolla, muttei ihan kaikkea hänkään). Koska en osaa puhua. Koska en halua saada muita ahdistumaan. Helpotan oloani tällä ja itseni viiltelyllä. Silti miekään en ole koko aikaa tällainen, kuten ei ne kaksi tekstien perusteella ihanalta vaikuttavaa ihmistä noiden lähdetekstien takanakaan. Kukaan randomlukija (enkä nyt puhu niistä, jotka saattavat tuntea toisen läpikotaisin tosielämässä) ei voi tietää, millainen mie olen tosielämässä. Kukaan ei tiedä mitään miun puhetyylistä, miun ulkonäöstä (luojan kiitos!), siitä millasia juttuja kerron kavereiden seurassa ja miten käyttäydyn heidän kanssaan, millasia tapoja ja manöövereitä miulla on...

Edes ne ihmiset, joita kohtaan päivittäin töissä, eivät tiedä miusta mitään. Okei, ne tietää miun iän (kohta 29), miltä mie näytän, miten mie puhun, että appiukko on kuollut, että miun isä on kohta 58-vuotias ja äiti 56-vuotias, missä mie asun ja muut faktat (kuten sen, että mie todellakin kiihdyn nollasta sataan alle puolen sekunnin!!). Mutta ei ne tiedä mitään miun kavereista ja siitä, millanen mie olen vapaa-ajalla. Eikä varsinkaan siitä, mitä miun päässä liikkuu. Koska kaikkea sitä ei tiedä kukaan paitsi mie. Edes tänne ei aina tule kaikkea kerrottua (monestikin siitä syystä, että tilanne on ohi ja mie en enää jaksa kaivella niitä paskoja fiiliksiä uusiksi tmv.).

Että jos joku vetää johtopäätökset miun tai jonkun teksteistä ja väittää PELKÄSTÄÄN näiden pohjalta jonkun olevan vittumainen/ylimielinen/teini/angsti/emo/sika/kusipää/idiootti/itkupilli/mitä vaan, niin katsokoot itse peiliin. Jonkinlaisen kuvan voi toisesta muodostaa, mutta se on todellakin vain pintaraapaisu. Toista ei voi koskaan tuntea täydellisesti. Piste.

Nonnih, tulihan purettua. Nyt olen taas vittumainen ämmä, joka vaahtoaa hullunlailla jostain mitättömästä. What ever. Miun elämä ja miun blogi :D. Todellisuudessa olen nauravainen (uskokaa poies) ja herkkä, haavoittuva ja kaiken itseensä ottava. Helposti loukkaantuva. Ja vielä asiaa selventääkseni en tarkoittanut, että kukaan lukijoistani olisi miuta kritisoinut tai lokeroinut tekstien perusteella. Kiitos siitä.

Palaan kukkaruukkuun.