Ruokatuntiahdistusta

Viddu. Dedä od dukossa eikä hedki oikeid kulje. Paskan möivät. Olen jatkuvasti horkassa, vaikka miulla on vieressä lisäpatteri (siis meillä on arktiset olosuhteet myös sisällä täällä töissä, tervetuloa Pohjois-Suomeen ja työpaikallemme vanhaan läpihoroon taloon), villasukat jalassa ja kädenlämmittimet käsissä no shit, Sherlock.

Eilen meinasin menettää hermoni työkavereille, jotka alkoivat arvostella viluisuuttani ruokatunnilla. Itsehän en ruokaile työaikana, koska minulla ei ole nälkä koska en osaa syödä toisten ihmisten läsnäollessa, juon vain kahvia (nisti mikä nisti, mie olen kofeinisti ;D). Otin sitten viltin päälleni ja nautiskelin kahvistani. Noh, eikös nämä vanhemman kaartin ihmiset olleet sitä mieltä, ettei miuta palelisi, jos söisin jotain päivällä. Vittu, EIKÖ SE OLE MIUN OMA ASIA, JOS EN SYÖ! Perkele, ei tarvitse aikuista ihmistä rueta neuvomaan omassa elämässään! Ja sitä paitsi syönnin jälkeen tulee kylmä, kun kaikki verenkierto menee vatsan seudulle. Olen miekin biologiani joskus lukenut. Nih. Ja sitä paitsi tämä flunssa laittaa aika kivalla tavalla palelemaan, söi tai ei. Ja kun talo on niin horo, että sukatkin pyörii jaloissa. Ja sitä paitsi, mitä se kellekään täällä töissä kuuluu, mitä minä suuhuni laitan vai laitanko mitään. Pitäisivät huolen omista asioistaan. Perkele.

Laihtumisesta tämä palelu ei kyllä johdu, kilot ei karise. Ei varmasti tällä tahdilla, kun liikkuminenkin on nollassa. Ei tällä flunssalla paljon urheilla. Tuntuu jo, ettei kotiin jaksa töistä tallustaa. Sainpahan purettua pahan pois. Jatkan pärskimällä ja mahdollisella työn teolla. Katsotaan, mitä kommenttia tänään tulee ruokatunnilla... Palaan kukkaruukkuun.

Pakkasaamua

Hyrr, kylmä täällä meilläpäin. Pakkasta melki 28 astetta. Mie ei tykkää. Ei tartteis olla ihan näin kylmä kuitenkaan. Luontohan on kyllä kaunis, mutta ei ole kiva hytistellä sekä sisällä että ulkona. Haluan niin sen omakotitalon, misson takka!!! Sitten ainakin tarkenisi :D.

Ehkä hetkellisesti kuuluu parempaa. Raksun isä taistelee ja arvot on lähteneet tippumaan ja hänelle kuuluu hyvää. Koskaanhan ei taas tiedä, milloin se märkä rätti tulee päin naamaa, mutta pitää silti iloita aina näistä pienistäkin asioista. Lauantaina tuli niin hyvä olo, että piti sitten ihan kylän pinnassa pyörähtää siinä yön pimeinä (ja niin perkeleen kylminä) tunteina. Tuli ihan pikkasen oltua päissään... Mutta sellasta sattuu. Että oli sitten viinanhuuruinen viikonloppu taas vaihteeksi. Pitää lopettaa tämä...

Flunssa ei tunnu helpottavan ja minä ahdistelen täällä liikkumattomuutta ja syömistä. Tuntuu, että tämä projekti menee taas reisille. Mutta sehän taitaisi olla ihan normaalia miulle. Ahdistus helpottaa tarttumalla kirjaan, mutta palaa heti palatessa oikeaan maailmaan. Välillä tuntuu, ettei minusta ole töihin. Tarvitsisin lepoa, mutta en minä voi työttömäksikään heittäytyä. Silloin ei makseta lyhennyksiä edes rivitalon lainasta saati, että joskus olisi mahdollista se omakotitaloilu. Sairasloma ei taida olla vaihtoehto, kun tuntuu, ettei ole oikeasti sairas ilman kuumetta. Nyt tosin pää on niin poppa, ettei kuumekaan ole täysin poissuljettua. Mutta töihinhän tässä on jo raahauduttu, joten...

Ja töistä puheenollen, pitäisi niitäkin aloitella. Jään haaveilemaan lottovoitosta ja omakotitalosta, muuhun ei taida tuo olematon aivotoiminta pystyä. Palaan kukkaruukkuun.

Tänään minulla ei ole sanoja

Aivot on mössöä, täynnä räkää ja unettomuutta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Palaan kukkaruukkuun.

Vielä pitäisi...

...jaksaa tämä ja huominen töissä. Flunssa ei ole hävinnyt mihinkään. Hetken se esittää parempaa ja sitten ollaankin taas nokka tukossa ja silmät vettä vuotavana *tirsk*.

Pressanvaalit alkaa tulla jo korvista ulos. Raksu ehdotti eilen, että joskos käytäis ennakkoon äänestämässä. Sovittiin, että kansalaisvelvollisuus tulee täytettyä huomenna. Ekalla kiekalla jäi äänestämättä, kun ei oikein kukaan noista ehdokkaista iske. Raksulle on selvää, että Niinistö sen olla pitää (homo ei kuulema voi olla pressa, perus suomalaisen miehen homokammo, tsiisus!). Itse en oikein tiedä. Tein vaalikoneen ja Haavisto nousi korkeammalle. Niinistö olis mielestäni muutoin sopiva pressaksi (kun eihän niillä valtaakaan ole), mutta kun se on porvari. Hii, Raksu ei voi äänestää homoa ja minä en porvaria :D. Siis kun mie oon köyhä, asuntovelallinen työläinen, niin ei niitä rikkaiden puolustajia voi äänestää. Muttamutta... Katsoo nyt sitten, mitä siihen lippuun huomenna raapustaa. Menis vaan koko vaalit ohi äkkiä.

Toisessa kansanvaalissa olenkin sitten vahvemmilla. Putous on taas meillä viihdyttänyt lauantai-iltoja ja sieltä löytyy huomattavasti enemmän suosikkeja. Ihan ykkösiä on tietysti Hieno Åhlgreen ja Usko Eevertti Luttinen, hyvänä kakkosena Jani-Petteri. Miks nuo pressaehdokkaat ei voi olla yhtä hyviä? Ai, valtion päämiehen täytyy olla asiallinen, hmm... Mihin sekin muka perustuu.

Paskaa kuuluu muutoin, mihinkä se tästä muuttuisi. Raksun isän tulehdusarvot on himpun laskeneet, mutta taivaissa silti. Ja minä mätän ruokaa. Ahdistaa. Eilen taas meni nukahtaminen siihen, että mietin sitä pientä mattopuukkoa ja jos sillä hieman leikkelisin. Nyt on pakko saada joku roti tähän! Ahdistaa, kun ei pääse liikkumaankaan tämän flunssan takia. Olen romuna henkisesti ja fyysisesti. Tiedän, että ruokaa pitäisi jättää pois... Noh, aina on uusi päivä. Ei auta kuin uskoa ja toivoa, sekä omassa että Raksun isän tapauksessa.

Nyt Miumiu menee töitöi. Palaan kukkaruukkuun.

Hän hukkui meemilandiaan...

1. Mitä on yöpöydälläsi?
- Kalle Päätalon "Ihmisiä telineillä", käsirasvaa, e-pillereitä, ideaaliside ja nenäliinapaketti.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
- Jahas... Varmaan jotain todella laadukasta kultaiselta 90-luvulta... Solid Harmonieko se yksi tyttis oli?!?
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
- En. Paitsi humalassa, jos meiningit menee aamunyön puolelle.
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
- Ainakin Titanic on sellainen ja Vihreä maili.
5. Mitä pelkäät?
- Pimeää ja ahtaita paikkoja. Olen klaustrofoobikko.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
- Kun alan näpräämään sormiani.
7. Tunnetko ketään julkkista?
- No juu, yhden tangolaulajan. Muita ei taida olla?!?
8. Kuvaile sänkyäsi?
- Parisänky, joka on rakennettu kahdesta runkopatjasta ja yhdestä isosta petauspatjasta. Paras paikka maalimassa.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
- Ärsyttävän suunnitelmallinen. Ahdistun, jos hommat menee mönkään, eikä siten kuin oli tarkoitus.
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
- Joku on joskus todennut mun olevan Claire Danesin kanssa samannäköinen, mutta kokoluokaltaan immeisen pitäisi varmaan olla JÄTTILÄINEN, että nuo vartalonmuodot pääsisi oikeuksiinsa.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
- Monen monituista kertaa. Tämä tapahtui joskus silloin ala-asteella ja ylä-asteella. Sittemmin on taidettu ainakin sen osalta aikuistua...
12. Mitä kannat aina mukanasi?
- Tupakat, avaimet, huulirasva (Kloverin vaseliini :D) ja puuteri. Puhelinkaan ei ihan aina satu matkaan.
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
- Ratsastamista ja hevosten kanssa touhuamista, sitä tervehenkistä elämää, kun mikään ei ahdistanut.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
- Nykyisin olen, aikaisemmin kehitin tästä jotain kamalaa teiniangstia...
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
- Äskön tuli Anna Puuta raatiosta, kappaleen nimi taitaa olla Riko minut.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
- Jotenkin tuntuu, etten koulussa ole tätä harrastanut... Tarhassa kyllä.
17. Pidätkö itsestäsi?
- En.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
- Olen. Yhden ihan massiivisen jutun. Muut aikalailla pieniä viattomia punaisia päin kävelemisiä.
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
- Yhh. En. Miu on aina ollut poikatyttö, ei sellainen voi olla SÖPÖ.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
- Pölyjen pyyhintä.
21. Syötkö roskaruokaa?
- Valitettavasti joskus (krapulassa) tulee syötyä.
22. Viilaatko kynsiäsi?
- En.
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
- Pesuilla ja rasvaamisella.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
- Olen, viiden promillen humalassa. Mutta luojan kiiton vain kaverin luona!!
25. Mitä sanaa toistat paljon?
- Höh.
26. Seuraatko tosi-tv -ohjelmia?
- Jep.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
- En malliksi, mutta mallin kropan ja ulkonäön. Itse ammatti on miusta perseestä.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
- En. Ei jaksa kiinnostaa (mikäpä miuta...).
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
- Voi monestinkin, varsinkin penskana. Pakki menee sekaisin niistä.
30. Jos voittaisit 1000€, mitä tekisit sillä?
- Laittaisin säästöön.
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
- Nojatuolit ja rahi, 900 euroa.
32. Odotatko jo kesää?
- Toisaalta juu. Joskos sitä jo siihen mennessä olisi kutistunut?
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
- En millään, polvet ei kestä. Joskus muksuna jonkin verran suksilla.
34. Turhin juhla?
- Omat syntymäpäivät sun muut kekkerit ylipäätään. Vihaan olla juhlakalu.
35. Mitä kieliä osaat puhua?
- Suomea, ruotsia hiukkasen, saksaa vielä hiukemmin ja englantia.
36. Edellinen matikan numerosi?
- Oliskos ollut amk:n talousmatikasta vitonen? Asteikolla 1-5.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
- Ei.
38. Jos tulisit (/jos kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
- Kait se pitäisi pitää ja tuhota lapsen elämä tällä omalla sairaalla maailmalla.
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
- Mullei ole itsetuntoa lainkaan.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
- Miulla ei nykyisin ole enää parasta ystävää... Mutta läheisin ihminen (lapsuudenysti), jolle voisin kertoa kaiken on miuta vuoden vanhempi
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa?
- On siitä varmaan kuukausi.
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
- Köyhänä sitä kannattaa kantamalla rahansa niihin liikkeisiin, jotka käyttävät lapsityövoimaa *huono ihminen*, mutta periaatteessa en siitä pidä.
43. Onko sinulla nälkä?
- Ei juuri nyt. Vastahan minä kuudelta aamulla söin mehukeittoa.
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
- En. Miu on niin vanhus, ettei tarvitse sellaista :D
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit toisiinsa yhdistettyinä ovat jotain kamalaa?
- Paperilla vielä toimii, (juu nou nuo alleviivaustussit), mutta vaatteissa jotain kamalaa!
46. Ripari vai protuleiri?
- Ripari ihan vain siitä syystä, etten muusta tiedä.
47. Teetkö kotitöitä?
- Pakko.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
- Juu.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
- Nuo lapset pois, niin toimii.
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
- Järjenkäyttö. Siis maalaisjärjen. Pitäisi opettaa soveltamaan asioita ja ajattelemaan muutoinkin kuin kirjatiedon kautta.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
- Haluan pienemmäksi, luurangoksi laihaksi.
52. Mikä sinusta tulee isona?
- Öö... Olen jo. Tradenomi. Ehkä vielä joskus kenties lähden opiskelemaan ja luen itseni hallintotieteiden maisteriksi.
53. Mitä aiot nyt tehdä?
- Lähteä kohta kotiin.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
- En. Se on miun ja Raksun himpe.
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
- Kyllä siellä jotain tuli opittua.
56. Kuinka monta levyä omistat?
- Jonkun 100-200?
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
- En. *huonohuono ihminen*
58. Laitatko rahaa esim Punaisen ristin keräyksiin?
- Silloin, jos miullon käteistä (eli en koskaan...).
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
- Toisinaan.
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
- Vähän.
61. Mitä haluaisit juoda?
- Vettä *hörppää pullosta*.
62. Miten vietät viikonloppusi?
- Kotona. Humalassa.

Kun ei pelitä, niin ei pelitä...

Aivotoiminta on nollassa, pian varmaan miinuksen puolella. Olen stressaantunut, en nuku, olen nuhainen ja väsynyt. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Raksun isän tilanne on vakava eikä koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Tekisi mieli huutaa, RAIVOTA, repiä silmät päästä niiltä vitun terveydenhoidon ammattilaisilta, jotka eivät ajoissa ruenneet tekemään mitään. Se on se legendaarinen "ota Buranaa, kyllä se siitä...". Mutta ei, hoitoa olisi tarvittu paljon aiemmin.

Nyt mieli seikkailee Raksun isässä, siinä mitä voi pahimmassa tapauksessa tapahtua, miten rankkaa tämä on myös kaikille muille. Itse olen ihan rikki, yritän sinnitellä, koska Raksukin on ihan rikki. Nyt jos koskaan näin ultimateväsyneenä tekisi mieli viiltää. Syvältä. Niin että veri lentää ja kunnolla. Ei mitään pikkunaarmuja. Mutta en voi tehdä sitä Raksulle. En nyt. En myöskään voi sanoa, miten pahalta minusta jo muutoinkin tuntuu ja sitten vielä tämä maanpäällinen helvetti Raksun isän hengissäpysymiskamppailu...

Saikku tekisi gutaa, jos joskus vaikka saisi nukuttua. Mutta eihän sitä voi... Kuka miun hommat tekee töissä, jollei Miu itse. Näin sitä tehdään taas itsestä korvaamaton. Eiliset kaksi pitkää saunaolutta ei tuoneet helpotusta. Pikemminkin pahensivat asiaa: tuli esille se kamala fyysinen NÄLKÄ (omenat nyt ei pelkästään toimi terveen aikuisen ruokavaliona, pih) ja pakko oli syödä. Kunnolla. Ja mitähän siitä seurasi? Siinä vaiheessahan se terä siellä kaapissa alkoikin kummittelemaan. Viiltelyhimo on nyt ehkä suurimmillaan koskaan tämän tupla-ahdistuksen kanssa. Kun sitä pahaa oloaan ei osaa purkaa kuin omaan lihaansa.

Mutta ei kai tästä auta kuin hukuttautua omaan suruunsa ja kuolla pois ponnistaa ylöspäin. Palaan kukkaruukkuun.

Paskaa maanantaita

Vittu tästä flunssasta ei pääse eroon. Yritän kitkuttaa töissä ja tirskutan kohta jo aivoni pihalle. Ei kivaa, ei. Lisäksi Raksun isä on mennyt huonompaan. Hällä on nyt niin kova tulehdus, ettei antibiootit meinaa tepsiä. Tulehdusarvot taas pompanneet taivaisiin, vaihtavat varmaankin antibiootit taas.

Miksi tämä elämä menee aina näin? Ajateltiin, että olisi voinut mennä ensi viikonloppuna kattomaan Raksun isää, mutta jos tämä vitun räkätauti ei lähde, niin mitenkäs sitä minnekään... Teholle eivät miuta silloin päästä ja ei paljon huvita ajaa paria tuntia suuntaansa, jos ei pääse edes kattomaan toista. Tai siis miehän en aja, kun ei sitä korttia ole. Mutta istua autossa nyt kuitenkin...

Nyt haluaisin olla vaan kotona pötkyilemässä, potemassa tätä tautia poies. Aamulla ei oikein maistunut mikään (kahvi tosin menee vielä alas, joten ei tässä kovin sairas voi olla :D), sain alas mehukeittoa. Taitaa taas vaan käydä niin, että kotiin päästyä on kaamee nälkä ja sit tulee syötyä jääkaappi tyhjäksi. Miksi ei vain voi onnistua karsimaan kiloja itsestään? Nyt olen jotenkin kamalan saamaton (noh, tuo Raksun isän tilanne vaikuttaa aika vahvasti!) eikä urheillakaan voi tämän flunssan takia. Tekisi mieli vain antaa olla ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan. Tekisi mieli poistaa koko blogi ja myöntää epäonnistumisensa elämässä.

Mennä vaikka hoitoon. Nyt olen juuri niin väsynyt. Palaan kukkaruukkuun, tai sitten en...

Se olisi taas perjantai

Ei tullut lottovoittoa, joten piti taas raahautua töihin. Millään muotoa ei olisi kiinnostanut, mutta rahaahan tästä tulee, joten...

Itseviha on taas huipussaan. Raksu oli eilen kotona ja minä kaunistelin itseäni pienesti sievästi leipäveitsellä (salassa toki). Pari ihan pikkuruista jurmua vain, sen verran että sain veret liikkeelle. Ja käsi eikun kaunistuu! Sanoin jo Raksullekin, että heti kun pääsen tästä flunssasta *tirsktsuuhaivastus*, on pakko alkaa taas liikkumaan, kun ahdistaa tämä liikkumattomuus. Raksun isän tilanteen vuoksi on oma itse jäänyt taustalle, mutta nyt alkaa vihamonsteri taas nostamaan päätään.

Ja se nostaa päätään siten, ettei ole yhtään mukava olla oman itsensä seurassa. Illalla onkin tiedossa peruspersekänni, jotta edes hieman helpottaisi. Tulee kai musta alkkis pian tällä tahdilla... Pitää taas siirtää johonkin muuhun tämä rakkaus itseäni kohtaan. Seuraava keino taitaa olla tosin ruoka ja sen säännöstely. No, parempi sekin. Ja sillähän on tunnetusti niitä mukavia sivuvaikutuksia kuten laihtuminen.

Hassuahan toki on, että nyt olen syönyt kuin sika enkä ole liikkunut, kuin kävellyt töihin (tosin väilllä laiskuuttani tullut autolla töihin ja kävellyt vain kotiin päin), niin silti en ole lihonut. En kyllä laihtunutkaan. Mutta ahdistus on silti suuri ja halu saada ruho pienemmäksi vielä suurempi. Tiedän, että huomenna uusi elämä ei onnistu, törpöttelyjen vuoksi. Minun ainoa krapulan parannuskeino on RUOKA. Että joskos sunnuntaiaamuna olisi sitten niin kamala läskiahdistus, että sen uuden elämän jaksaisi aloittaa uudella innolla. Ja toivottavasti tämä raivostuttava nuhailu häipyy siihen mennessä!

Nyt ahdistelemaan oman perseensä ja mahansa seuraan ja kenties pitäisi niitä töitäkin koittaa... Kolmelta kotiin ja känni päälle heti kuudelta. Sonmoro. Palaan kukkaruukkuun.

Onko Miumiulla hyvä elämä?

Level 1
(x) Smoked A Cigarette
( ) Smoked A Cigar
(x) Kissed A Member Of The Same Sex
(x) Drank Alcohol

SO FAR: 3

Level 2
(x) Are / Been In Love
(x) Been Dumped
(x) Shoplifted
( ) Been Fired
( ) Been In A Fist Fight

SO FAR: 6

Level 4
(x) Had A Crush On An Older Person
(x) Skipped School
( ) Slept With A Co-worker
(x) Seen Someone / Something Die

SO FAR: 9

Level 5
( ) Had / Have A Crush On One Of Your Facebook Friends
( ) Been To Paris
( ) Been To Spain
(x) Been On A Plane
(x) Thrown Up From Drinking

SO FAR: 11

Level 6
( ) Eaten Sushi
( ) Been Snowboarding
( ) Met Someone BECAUSE Of Facebook
( ) Been in a Mosh Pit

SO FAR: 11

Level 7
( ) Been In An Abusive Relationship
(x) Taken Pain Killers
(x) Love/loved Someone Who You Can't Have
(x) Laid On Your Back And Watched Cloud Shapes Go By
(x) Made A Snow Angel

SO FAR: 15

Level 8
( ) Had A Tea Party
( ) Flown A Kite
(x) Built A Sand Castle
( ) Gone mudding (offroading)
(x) Played Dress Up

SO FAR: 17

Level 9
(x) Jumped Into A Pile Of Leaves
(x) Gone Sledging
(x) Cheated While Playing A Game
(x) Been Lonely
(x) Fallen Asleep At Work / School

SO FAR: 22

Level 10
(x) Watched The Sun Set
( ) Felt An Earthquake
( ) Killed A Snake

SO FAR: 23

Level 11
(x) Been Tickled
( ) Been Robbed / Vandalized
(x) Been cheated on
(x) Been Misunderstood.

SO FAR: 26

Level 12
( ) Won A Contest
( ) Been Suspended From School
(x) Had Detention.
(x) Been In A Car / Motorcycle Accident

SO FAR: 28

Level 13
( ) Had / Have Braces
(x) Eaten a whole pint of ice cream in one night
( ) Danced in the moonlight

SO FAR: 29

Level 14
(x) Hated The Way You Look
(x) Witnessed A Crime
( ) Pole Danced
(x) Questioned Your Heart
( ) Been obsessed with post-it-notes

SO FAR: 32

Level 15
(x) Squished Barefoot Through The Mud
(x) Been Lost
( ) Been To The Opposite Side Of The World
(x) Swam In The Ocean
(x) Felt Like You Were Dying

SO FAR: 36

Level 16
(x) Cried Yourself To Sleep
(x) Played Cops And Robbers
( ) Recently Colored With Crayons / Colored Pencils / Markers
(x) Sang Karaoke
(x) Paid For A Meal With Only Coins

SO FAR: 40

Level 17
(x) Done Something You Told Yourself You Wouldn't
(x) Made Prank Phone Calls
(x) Laughed Until Some Kind Of Beverage Came Out Of Your Nose
(x) Kissed In The Rain

SO FAR: 44

Level 18
(x) Written A Letter To Santa Claus
(x) Watched The Sun Set/ sun rise With Someone You Care/Cared About
(x) Blown Bubbles
(x) Made A Bonfire On The Beach or anywhere

SO FAR: 48

Level 19
(x) Crashed A Party
( ) Have Traveled More Than 5 Days With A Car Full Of People
( ) Gone Rollerskating / Blading
(x) Had A Wish Come True
( ) Been Humped By A Monkey

SO FAR:50

Level 20
(x) Worn Pearls
( ) Jumped Off A Bridge
(x) Screamed "Penis" or "Vagina"
( ) Swam With Dolphins

SO FAR: 52

Level 22
( ) Got Your Tongue Stuck To A Pole/Freezer/ice Cube
( ) Kissed A Fish
(x) Worn The Opposite Sex's Clothes
(x) Sat On A Roof Top

SO FAR: 54

Level 23
(x) Screamed At The Top Of Your Lungs
( ) Done / Attempted A One-Handed Cartwheel
( ) Talked On The Phone For More Than 6 Hours (in one day)
( ) Recently stayed up for a while talking to someone you care about

SO FAR: 55

Level 24
( ) Picked And Ate An Apple Right Off The Tree
(x) Climbed A Tree
(x) Had/Been In A Tree House
( ) Been scared To Watch Scary Movies Alone

SO FAR: 57

Level 25
(x) Believed In Ghosts
( ) Have had More Then 30 Pairs Of Shoes
( ) Gone Streaking
(x) Visited Jail

SO FAR: 59

Level 26
( ) Played Chicken
( ) Been Pushed into a pool with all your clothes on
(x) Been Told You're Hot By A Complete Stranger
(x) Broken A Bone.
(x) Been Easily Amused

SO FAR: 62

Level 27
(x) Caught A Fish Then Ate It Later
( ) Made A Porn Video
(x) Caught A Butterfly
(x) Laughed So Hard You Cried
( ) Cried So Hard You Laughed

SO FAR: 65

Level 28
( ) Mooned/Flashed Someone
( ) Had Someone Moon/Flash You
(x) Cheated On A Test
(x) Forgotten Someone's Name
( ) French Braided Someones Hair
(x) Gone Skinny Dipping
( ) Been Kicked Out Of Your House
(x) Tried to hurt yourself

SO FAR: 69

Level 29
(x) Rode A Roller Coaster
(x) Went Scuba-Diving/Snorkeling
(x) Had A Cavity
( ) Black-Mailed Someone
( ) Been Black Mailed

SO FAR: 72

Level 31
(x) Been Used.
( ) Fell Going Up The Stairs.
( ) Licked A Cat
( ) Bitten Someone
( ) Licked Someone

SO FAR: 73
Level 32
( ) Been shot at/or held at gunpoint
( ) Had sex in the rain
( ) Flattened someone's tires
( ) Rode your car/truck until the gas light came on
( ) Got five dollars or less worth of gas

TOTAL: 73 / 133 (54,89%)

Unenhakuista elämää

Herätyskellon soidessa tekisi mieli painaa vain kello kiinni, kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Ei jaksaisi kiinnostaa. Ei halua nousta. Illalla tekee mieli mennä nukkumaan heti töistä tullessa. Töissä ajattelee, että tekee kaikkea kivaa (lue: lukee kirjoja) kotiin päästyä. Kotiin mennessä haluaa vain nukkumaan. Koko illan kyttää kelloa ja toivoo, että voisi jo mennä nukkumaan.

Huomaan itsessäni masennuksen oireita. Mikään ei huvita, mitään ei jaksa. Ei kiinnosta kuunnella toisten juttuja. Huomaan ajautuvani ajatuksissani toisiin maailmoihin, parempiin maailmoihin. Miten kauan tätä jaksaa? Pakon edessä töihin (joissa ei kyllä ole mitään vikaa, tämä masennusahdistus ei johdu tällä kertaa työpaikasta), pakon edessä naamio kasvoille, pakon edessä esittää ihmistä. Milloin se loppuu? Milloin tulee viimeinen niitti ja mä vaan jään kotiin? Todennäköisesti siinä vaiheessa miut saa kärrätä hautausmaalle, koska sisu ei anna hevillä periksi. On pakko tehdä töitä, että saa rahaa. Kuten Päätaloissa Riitu sanoo pienelle Kallelle: "yritetään yhdessä hyyrtää perheen etteen".

Pakkopakkopakko. Tuntuu, että tällä hetkellä koko elämä on yksi ja sama PAKKO. Saisi sen lottovoiton (siis ISON sellaisen), niin voisi jäädä hoitamaan itseään kotiin. Pelkään, että jossain vaiheessa kroppa sanoo sopimuksen irti. Välillä tulee inhoja rytmihäiriöitä ja pistää rintaan. Yritän ohittaa sen. En halua aiheuttaa huolta muille, siksi yritän pakolla tehdä normaaleja asioita. Raksua ei voi nyt vaivata, on niin paljon huolehdittavaa muutenkin.

"Olet taas tehnyt pahaa itsellesi."

"Se on se sama vanha 20 vuotta vanha rupi, jota olen vain jatkuvasti repinyt auki."

20 years my ass. Palaan kukkaruukkuun.

Hiukkasen helpottaa

Hetkeksi ainakin saa huokaista. Raksun isä on ollut menossa parempaan päin eikä välitöntä hengenvaaraa enää ole. Mutta yhä pelottaa ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Hoitovirhesyytettä pukkaa. Vittu tämä elämä välillä on niin paskaa. Mutta toivotaan siis, että hän paranee ja kaikki menee hyvin.

Oma itse on ollut taustalla. Välillä heikommilla syömisillä (ja nukkumisilla, viikon huonosti nukutut yöt alkaa todellakin painamaan kun samalla yrittää käydä töissä!!!) ja välillä on tullut mätettyä. Ei oikein ole jaksanut edes välittää. Pelottaa, että tämä menee siihen, että itse pian masentuu ja on jossain suljetulla lepäilemässä. Tiedä sitten, olisiko se välttämättä huono vaihtoehto, mutta masentuneena ei ole kivaa. Kokemusta siis on.

Mitään ei ole oikein huvittanut tehdä. Raksun keikkahommat onneksi loppui ainakin hetkellisesti, joten sen puolesta helpottaa, kun ei tarvitse olla ihan yksin. Mutta kavereita me on kyllä lahjakkaasti vältelty. Kun kaikki ei tiedä tuosta Raksun isästä, niin eipä paljon huvita mennä esittämään tekopirteää kavereille. Paljon on asiaa puitu ja puhuttu. Toisaalta helpompi olla töissä, mutta kun on niin saamarin väsy koko ajan, että toisaalta haluaisi hakea saikkua ja jäädä vain nukkumaan. Pitäisi varmaan aloitella taas sitä urheilua (tässä on todella jäänyt IHAN KAIKKI), josko siitä saisi edes hetkeksi jotain muuta ajateltavaa.

Kirjamaailmaan on helppo hukkua. Iijoki-sarja Päätalolta vetää viimeistään. Eilen sain äidiltä kolme kirjaa, oli piipahtanut alessa. Tuli taas monen sorttista, iloisimpana yllätyksenä ehkä Lee Childia :D. Kasvaa vaan se vuori kirjahyllyssä! Vitti, kun entisetkään kirjat ei sinne mahdu... Hmph, pitää ostaa se omakotitalo ja sinne perustaa ihan kirjastohuone. Muutoin ei tule mitään. Kun ei noita oikein raskisi myydäkään, kun niitähän voi lukea aina uudestaan...

Mutta yritän jaksaa, yrittäkää tekin. Nyt ei oikein ole sanottavaa, kun ei osaa. Ajatukset ihan muissa maailmoissa. Palaan kukkaruukkuun.

Asiat tärkeysjärjestykseen

On se aina niin kivaa, kun elämä osoittaa raadollisuutensa. Raksun isä taistelee hengestään ja on todella huonossa kunnossa. Pistää unohtamaan itse nämä vammailut.

Ainut positiivinen asia on, ettei tässä tilanteessa ruoka edes maistu. Kaikki ajatukset tällä hetkellä hänen suunnassaan. Oma itse saa jäädä taustalle. Palaan kukkaruukkuun.

Vauva-ajatuksia

"Haluatko sä vauvan? Mä haluaisin pikkuisen meille." "Öö... Juu, joskus kai." "Milloin? Nyt heti?" "Öö, ehkä joskus myöhemmin..." "Milloin myöhemmin?" "Öö....."

Vittu. Raksu haluaa vauvan miun kanssa. Voihan helvetinhelvetinhelvetti!!! Minusta miksikään äidiksi ole, kun en osaa ottaa vastuuta edes itsestäni. Miten tällainen itseään viiltelevä "aikuinen" voisi rueta kasvattamaan pientä ihmistä? Siitähän tulisi mielenvikainen ennen viidettä syntymäpäiväänsä. Ja mähän olen aina ollut sitä mieltä, että lapset on kivoja niin kauan, kun ne ei oo omia. Mä siis vihaan lapsia. Miten tästä nyt sit voi selvitellä itsensä pihalle? Sterilisaatio? Muutoin hyvä, muttei sitä tehdä synnyttämättömille... Hmm...

Ongelmahan varmaan ratkeaisi, kun saisi itsensä laihtumaan sinne hamaille lukemille. Silloin olisi varmaan mennyttä hedelmällisyys eikä tarvitsisi kuin "katua" ettei voi saada lasta. Tai mistäs mä tiedän, etten mä jo ole maho. On tässä sen verran ennätetty pelleillä tämän elämän kanssa. Menkat tulee ja laihimmillaankin on tullut, mutta sehän on vain kemiaa... Ilman pillereitä normaalipainossa niitä ei tullut. Ehkä tästä ei tarvitsekaan huolehtia sen kummemmin? Silti ei uskalla jättää pillereitä pois vain Raksun mieliksi. Jos sattuukin, että tärppää.

Toisaalta miekin ehkä kenties sitten joskus haluan lapsen (siis kohtahan se on jo myöhäistä...), mutta en nyt. Miun pitää olla siinä vaiheessa terve päästäni, en halua enkä saa pilata toisen viattoman ihmisen elämää omilla ongelmillani. Ahdistaa vaan koko ajan se ajatus, että toinen olisi jo valmis isäksi ja mä en osaa ajatellakaan, että mulla olisi vauvakuume. Sitä ei ole koskaan tullut. Olen lähinnä kauhistellut vauvoja. Miun mielenterveys (siis mikä mielenTERVEYS? Sairaus paremminkin) ei kestäisi vauvaa.

Ja sitäpaitsi, tällä hetkellä päähän mahtuu vain laihtuminen (tosin siinäkään en näytä onnistuvan ainakaan heti, mutta ehkä jo pian?). Ehkä pitäisi viiltää itseään Raksun nähden, joskos se sitten uskoisi, ettei vauvan ehdottelu ollut sopivaa. Palaan kukkaruukkuun.

Hylkiö

Ala-asteen ekalla luokalla meillä oli kummiluokka. Jokaisella meidänkin luokkalaisella oli oma kummioppilas yhdestä viidennen luokan oppilaasta. Tytöt tyttöjen kummeja ja pojat poikien kummeja (en muista, miten kävi, jos ja kun tyttöjä ja poikia ei ollut tasamääriä...) Muistan olleeni kateellinen kavereideni kummioppilaista. Ne nyt vaan oli paljon mukavampia kuin miun kummini. Miun kummi oli luokan (ja koulun) pahistyttö, musta tukka, naama täynnä lävistyksiä, tosi kova musta meikki. Sellanen rokkityttö. Se ei pahemmin välittänyt miusta, ei koskaan ollut miun kanssa esim. välitunneilla, kun oli sellasia "kummihetkiä". Kerran kummit teki meille ykkösille jonkin lahjan. Toiset sai kauniita itsetehtyjä pehmoleluja. Miulle ilmestyi farkkukankaasta ommeltu suorakaiteen mallinen patukka, mikä oli täytetty vanulla. Tokalla luokalla kummihomman olisi pitänyt jatkua. Minun kummini oli vaihtanut koulua ja jäin yksin.

Viidennellä sain finnejä ensimmäisenä tyttönä luokastani. Miuta alettiin kiusata. Koulussa miulla oli tasan yksi kaveri. Olin pitsanaama, sitten yhtäkkiä lihava (vaikken sitä todellakaan ollut, yksi laihimmista pennuista koko koulussa!), haiseva... Olin aina se viimeinen, joka valittiin joukkueisiin liikuntatunneilla. Miun tavaroita vietiin roskiin, heiteltiin jäisillä lumipalloilla... Pinnasin koulusta aika paljon, kun ei nyt vaan yksinkertaisesti huvittanut mennä sinne. Olen tänäkin päivänä puheväleissä kaikkien kiusaajieni kanssa ja olin monta vuotta samalla luokalla/samassa koulussa vielä tuon jälkeenkin (loppui onneksi puolen vuoden jälkeen tuo kiusiminen), mutta satuttihan se syvästi.

Lukiossa luokkakaverit, joiden kanssa tuli yhteen väliin vietettyä paljonkin aikaa, hylkäsi minut (sain ihan tekstarin, ettei enää kiinnosta mun paska seura), kun laihduin riittävästi. Kukaan ei koulussa puhunut minulle lukion toisen vuoden jälkeen. Miuta katsottiin vain nokkavartta pitkin ja naureskeltiin, kun en kesän jälkeen ollutkaan enää niin pieni kuin kesän alkaessa. Onneksi joitain kavereita oli kuitenkin muualla. 

Tällä hetkellä miun kaverit harvemmin soittelee. Ei niitä kiinnosta miun jutut. Kaikki soittaa Raksulle, minä sitten siinä völjyssä menen käymään kaveripariskuntien luona. Kukaan ei koskaan kysy, voisinko tulla kylään tai voisiko meille tulla kylään. Aina yhteyttä otan minä ja kysyn, voisiko tulla käymään. Kukaan ei koskaan vaan soita ja kysy, mitä kuuluu. Äiti on ainoa, joka näin tekee. Töissä monesti juttu katkeaa, kun tulen paikalle. Vaihdetaan puheenaihetta.

Kaikki tämä satuttaa minua ja pahasti. Edelleen. Ei ihme, ettei minusta tullut täysijärkistä, kun on potkittu koko elämä päähän, tavalla tai toisella. Palaan kukkaruukkuun.

Yksi, kaksi... eikun viisi

Viisi uutta jälkeä käsissäni. Munhan ei enää pitänyt viillellä. Mitä tapahtui??? Varmaan kaikki voi arvata, ettei tullut sitten eilen zumbailtua, ei. Noh, en olisi kyennytkään, kaamea olo (ihan oikeesti, jos se vitun flunssa nyt meinaa tulla, ni tulis kerralla kunnolla!!!!) koko illan. Ja mitä mä tein? Lohdutin kiusasin itseäni sit syömällä. Kun en muutakaan osannut. Vittu. Menee päin mäntyä koko paska. Mutta, tehty mikä tehty, ei sitä tekemättömäksi saa.

Mutta oliko pakko silti viiltää? Taas torstaina joku kolmannen miljoonannen asteen kuulustelu ja selittely Raksulle. Mä mokaan kaiken! Otsaani vois tatuoida ison ällän. Sitähän mä olen, luuseri. Ei paljon huvittanut lähteä töihin, mutta pakko mikä pakko (miksi kaikki on aina pakko?!?). Ja olikin sit kiva yli puoleen matkaan kahlata tuolla hangessa, kun kaupunki ei ollut aurannut kuin keskustan. Perskeles. No, ehkä yksi kalori enemmän kulutettu :D.

Pakenin sitten eilen elämääni taas kirjoihin. Melkein kaikki Päätalot luettu. Pari on vielä Iijoki-sarjasta lukematta ja sit sain kummienolta pari ihan irrallista kirjaa. Ei saanut yhteen vuoteen luettua, mutta melkein =). Sit saa siirtyä niihin kymmeniin kirjoihin, jotka lukemattomana odottaa mua kirjahyllyssä. Saa upota aivan uusiin maailmoihin eikä tarvitse miettiä omaa paskaa elämää.

Tai ei, ei tämä kaikistellen paskaa ole, osittain vain. Raksun kanssa on ihana olla. Ollaanhan me oltu kimpassa jo kohta 9 vuotta, joista kohta neljä vuotta asuttu samoissa nurkissa. Ettei ihan kaikki vaan voi olla paskaa... Ja onhan niitä joskus jotain ilonpilkahduksia (lottovoittoooo, missä viivyt?!?). Mutta ehkä tarkoitan sitä, että oma päänsisäinen elämäni on perseestä. Miten sen saisi korjattua?

Lukiossa mulla oli mahdollisuus käydä terapiassa, mutta sekin jäi kesken. En vain saanut kerrottua sille tossun alla olevan oloiselle nössykkämiehelle mitään siitä, miksi musta tuntuu pahalta. Ja sit viimeinen niitti oli se, kun anoreksiaa sairastava luokkakaverini sattui tulemaan suoraan jälkeeni vastaanotolle (itsehän olin tässä vaiheessa jo lihonut hieman (vittu kun olisinkin nyt niin hoikka mitä siinä hetkessä!!!) ja olin kateellinen ja ahdistunut omista "liikakiloistani"). Siihen jäi tämän tytön terapia. Olihan mulla sairaslomalappu pitkäksi aikaa. Mutta sen jälkeenhän mitään hoitoa mie en ole saanut. Ehkä olisi pitänyt. Ainakin ajatuksistani päätellen.

Olen siis epäonnistunut huolehtimaan itsestäni. Nyt menen huolehtimaan asiakkaista ja heidän rahatilanteestaan. Palaan kukkaruukkuun.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi on sitten vaihtunut. Juhlinnasta ei mitään mainittavaa, kaksi iltaa tuli oltua kännissä. Hauskaa oli Raksun kanssa =). Saunottiin ja katsottiin kotipihalta raketteja. Pelattiin seurapelejä :D.

Laihtunut en ole. Pelkään, että olen vain lihonut. Miksi mä en osaa tätä? Osasin ennen... Tullut näin joulun ja uuden vuoden aikana syötyä, yhh. Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja palata ruotuun ja LAIHTUA!!! Ahdistus on suunnaton, kun katson itseäni peilistä. Ahdistaa myös se, kun Raksu hiplaa tai koskee. Tunnen itseni liialliseksi, suureksi. Tuntuu, etten mahdu tähän maailmaan.

Raksu lähti taas sinne reissuilemaan Kevitsan suuntaan tänä aamuna. Mälsis. No, saanpahan toteuttaa itseäni taas miten haluan. Ajattelin, että olisin nyt niin ahkera, että zumbailisin töiden jälkeen. Ans kattoo miten muijan käy... Kävelin sentäs töihin ja kotiin on tallattava kanssa. Mutta eipäs ollutkaan niin kiva matka. Helvetinmoinen vastatuuli koko ajan ja kymmenen astetta pakkasta. Ei pakkasessa mitään vikaa, mutta se viima! Hyrr... Muutoin tuossa kävelyssä ei ole vikaa, tuleepahan edes jotain liikuntaa. Ja sitä tämä valasta muistuttava ruho todellakin tarvitsee.

Olen pettynyt itseeni. Haluan vain upota kirjoihin. Palaan kukkaruukkuun.