Että sihteerismimmejä. VITTU. Tarkoittaa siis sitä, että kun toiset komentaa miuta hyppäämään, niin mie kysyn vain, miten korkealle. Tai siis näin se ainakin on tähän saakka mennyt. Viime viikolla yksi työkaveri (no se saatanan 20 kiloinen kukkakeppi, joka valittaa joka käänteessä olevansa aivan liian lihava) teki selväksi olevansa omasta mielestään parempi ihminentyöntekijälaihduttaja kuin mie. Määräsi miut tekemään asioita. SIIS MÄÄRÄSI. Eihän sitä voi kukaan työkaveri tehdä, ainoastaan pomo. Ja tässä talossa kun johtajankin kanssa ensin neuvotellaan, ei suoraan vain määrätä.
Asia on ryypätty pois mielestä, mutta tänä päivänä kukkakeppi sai miut taas nostamaan kierrokset arviolta noin sataan. Kun hän tekee päätöksen, mie laitan sitten maksut menemään. Syyhän tähän on se, ettei kukkakeppi vain osaa, mutta kun PITÄISI osata. Kuuluu toimenkuvaan. Tulee hieman sihteerikkö-fiilis itselle, kun toiset hoitaa varsinaiset hommat ja mie sitten vain näppäilen laskut maksuun. Perkele.
Ja siitä sadasta kun hieman pääsi kierrokset laskemaan, toinen työkaveri sitten pisti miut tarkistamaan väestötiedoista tiettyjä juttuja. Vaikka hänellä itsellään olisi ollut samaan ohjelmaan käyttöoikeus! VITTU MIE OLE MIKÄÄN YLEINEN SIHTEERI TÄSSÄ TALOSSA! Mullon omatkin hommat, eikä kiinnostusta hoitaa toisten paskaduuneja. Varsinkaan, kun itsekin pystyisivät sen tekemään. Mutta tämä on taas tätä yleistä pompotusta, jota tässä talossa näkyy miulle tulevan vähän joka suunnasta. Kukin vuorollaan...
Alkaa olla niin lähellä, vaikka työnä tästä työstä tykkäänkin, että mie häviän täältä. Johonkin. En tiedä minne, mutta... Ehkä tänään tärppäisi Vikinginssä? Pliis? Isä Meidän, joka olet taivaissa... Yritän saada kierrokset hiukkasen alemmas. Muutoin taitaa poksahtaa joku suoni päästä. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti