Olen muuten vihdoinkin saanut itselleni sitä kaupan hyllyltä kadoksissa ollutta selleriä, joten sain kokkailtua itselleni sitä tomaattista kasviskeittoa. Ihan omien sovelluksien mukaan noin periaattessa mentiin määrien mukaan, kun ei sitä reseptiä sitten missään ole. Siis sitä, minkä mukaan mie olen aikaisemminkin kyseistä soppaa keitellyt. Saamarin mamma, kun on mennyt hukkaamaan ehkä sen parhaan reseptin ikuna! Hyvää tuli sopasta joka tapauksessa. Ja vaikka tämä nyt ei varsinaisesti ole ruokablogi
1,4 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
2 prk (500g) tomaattimurskaa
1 iso sipuli
n. 1/2 kg porkkanaa
1,5 kesäkurpitsaa
5-6 varsiselleriä
basilikaa
mustapippuria
Helppoa ja yksinkertaista: Pilko porkkanat, sipuli, kesäkurpitsat ja sellerit. Sellaista samankokoista kappaletta mielellään. Kiehuvaan veteen lisätään kasvisliemikuutiot, porkkanat ja sipuli. Annetaan kiehua kunnes kasvisliemikuutiot on sulaneet ja lisätään tomaattimurska. Lisätään sellerit ja kesäkurpitsat sekä mausteet. Sitten vain kiehutellaan miedolla kunnes keitto on valmista. Ja tämähän on sitten makukysymys. Että miten paljon purutuntumaa haluaa jättää kasviksiin. Ja soseuttaa voi jos haluaa, itse tykkäilen tuosta soseuttamattomasta versiosta eniten. Ja kaloreita annoksessa on n. 100, joten ei kovin pitäisi lihottaa.
Tällaista herkkua mie sitten nautin tällä viikolla. Annoksiahan tuosta tulee laskennallisesti kahdeksan kappaletta. Kannattaa muuten keitellä riittävän isossa kattilassa, jottei keittiö ole kokonaan moskan vallassa... Itse suosin viiden litran kattilaa. Keitto on myös pakastettavaa, itsekin nakkelin eilen neljä annosta pakkaseen ensi viikon varalle. Ei sitten joka viikko tarvitse keitellä.
Viime viikko meni flunssan kourissa, yskää ja nuhaa on vieläkin ilmassa. Olin todella pihalla, kuumettakin yli 38. Ja sitten ei osannut ajatella mitään diettailuja. Paska olin, makasin ja söinsöinsöin. Olen varmaan kaksin verroin itseni kokoinen kuin ennen sairastelua. Paska fiilis, itsemurhasellainen suorastaan. Eilen kuitenkin pakottauduin uskaltauduin zumbaamaan. Olen palannut raiteille, mutta tuo sairaus taas vei miut jonnekin manalan porteille. Ei kivaa, ei. Mutta yritettävä kai se on taas tästä ylöspäin.
Mutta kuten alussa totesin, pää on sekaisin. Miten sekaisin se Haminan kaupunki muutoin on? Koska miun polla on aivan kartanolla! Jokin tolkku tähän olisi saatava. Ja iltojen ennestään pimetessä miusta on tullut entistä vainoharhaisempi ja pelokkaampi. Raksu taitaa olla vuoden loppuun saakka reissuamassa, joten ei tämä tästä ainakaan hetkessä helpota. Joka ikiseen ääneen reagoin pulssin nousulla johonkin tuhannen tienoille ja kurkistelen pihalle, ettei siellä vain ole jotain rosmoa puskissa kökkimässä. Hulluksi taidan tulla lopullisesti viimeistään ennen joulua.
Samoilla mennään kuin edellisessäkin viestissä, en osaa päättää. Palaan kukkaruukkuun kuitenkin, kai.
1 kommentti:
Tuosta naapurista (vankilasta) karkasi viikonloppuna joku hörhö ja meidän mutsi kyseli, jotta pelottaako... Minä siihen, että jos se ei ole silloin heti karkaamisen jälkeen kammennut meille, niin tuskin tulee myöhemminkään. Harvemmin ne vankikarkurit jää samaan kortteliin kovin pitkäksi aikaa pyörimään... :)
Ja vielä lohdun sanoiksi, ei ne rosmot tule normikämppiin, ei niitä kiinnosta, joten nuku ihan rauhassa! :)
Lähetä kommentti