Eilisiltaiset ajatukset pyörivät taas itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan ympärillä. Kuinka voisin viiltää syvälle, soittaa lanssin ja lähteä tikattavaksi. Tai kuinka voisin vetää 80 kappaletta grammaisia Para-Tabseja viinan kanssa ja lähteä vatsahuuhteluun. Tai kuinka voisin leikata itsestäni kaiken sen laardin pois ja kuihtua olemattomiin.

Miun täytyy päästä eroon tästä. Ajatukset johti noille poluille taas liiasta syömisestä. Liian syömisen laukaisi työkaverin toteamus töistä lähtiessäni. Perseeni on kuulema pienentynyt. As if. Mie olen sitä mieltä, että se vasemman jalan pikkuvarpaan kynsi on laihtunut. Vittu. Ei tällaista voi jatkaa loputtomiin.

Onneksi Raksu tulee tänään. Vaikka välillä ahdistaa hänkin. Koska rassaan kaikkea ympärilläni. Olen paska ja norsu. Itseviha taas huipussaan tänään. Arvostuksesta ei tietoakaan. Tekisi vain mieli vetää pää täyteen siideriälonkeroakaljaaviinaa ja viiltää itsensä hengiltä paeta maailmasta. Palaan kukkaruukkuun.