Tai ei. Ei peniskateudesta. Eräänlaisesta toisesta kateudesta. Tai ehkä ei niinkään suoranaisesta kateudesta. Tai joo, mutta ei sellaiseen samaan, mitä toisella on. Jos hän vaikka yrittäisi päättää, mitä koittaa epätoivoisesti sanoa?!? Eli kateutta. Vartalokateutta.
Ja se saa miut myös raivostumaan. Toinen työkaveri aloitti taas tupakanpolton, jotta maha pienenisi. Mies tämä henkilö. Uusi työkaveri Nälkäkurki nimeltään heti alkoi vetää vatsaa (öö, mitä vitun vatsaa?!?!) sisään ja sanoi, että vihjailuako tuo on? Siis what! Muijalla on aivan selvästi jokin syömisongelma. Jotain se aina näykkii, mutta pakenee aina syönnin päälle vessaan. Mitähän lie siellä tapahtuu suljettujen ovien takana. Kun se ihan oikeasti on kävelevä luuranko. Ja sitten vielä kehtaa valittaa, että jos lihoo... Tai että hänen vatsansa on iso. Juu-u. Tulee lievä halu murhata toinen, kun omassa mahassa nälkä huutaa, mutta silti tuntuu, ettei kilot tipu. Vaikka tarve oikeasti olisikin. Ja halu vielä sitä suurempi. Saatana.
Mutta oli ihan hyvä kehittää lievää raivoa eilen. Kotiin päästyä pistin sitten hihat heilumaan. Sain tehtyä suursiivouksen. Tai no, ainakin jotain siihen suuntaan. Maanantaina kauhistutin itseäni imuroimalla (miten ketussa sitä koivun roskaa voi kantautua sisälle kilotolkulla!) ja siitä seurauksena metsästämällä
Mutta koska Nälkäkurki sai miut raivostumaan, eilen nähtiin pieni ihme. Mie pesin vessan, imuroin ihan tarkkaan pölyt joka vitun kolosta, mihin ei välttämättä joka kerta imuri pääse tutkailemaan, imuroin/pyyhin pölyt hyllyiltä ymymym
Nyt täytyy lähteä töihommiin, ettei pomo syö päätä. Tai se mitään syö, kun ei ole maisemissa, mutta silti. Tänään postista Evanovichin kirjat, jipii! Sitä ennen kahlattava Idiootti a'la Dostojevski läpi. Mielenkiintoinen tuttavuus muuten hänkin. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti