Kiirus

Blogi on jäänyt vähälle huomiolle. Samoin kuin kaikkien muidenkin blogit. Taas yksi osoitus siitä, että työnteko häiritsee muuta elämää. Hmph. En siis ole ennättänyt edes kääntymään täällä saati runoilemaan jotain älykästä vähemmän älykästä teidän luettavaksi. Ja taas on miljoona blogipäivitystä lukematta myös muiden blogeista. Työt siis ihan oikeasti painaa päälle. Eikä aina jaksaisi kiinnostaa, mutta pakko kai tässä on edes yrittää...

Viikonloput tuo haastetta miun elämään. Viikot menee nätisti vähillä ruoilla, mutta Raksun kanssa sitten aina jotain herkkua vedetään. Ja sitten tuo sunnuntai on paha. Kun Raksu poistuu seurasta jo iltapäivällä, niin mie voin taas taiteilla elämäni kanssa miten haluan. Eli siis työntää sitä ruokaa suuhuni. En välttämättä edes ahmi, mutta syön vain paljonkamalastiliikaa. Tämän viikon ajattelin vetää kaaliporkkanalaatikolla. Siis laatikosta ei löydy muuta kuin keräkaalia noin kilo (240 kcal), porkkanoita noin puoli kiloa (140 kcal) ja nesteessä 1 kasvisliemikuutio (35 kcal). Eli vuoallinen sisältää vähän reilut 400 kcal ja mie ajattelin pärjätä sillä maanantaista torstaihin. Lisäksi toki ne tutut ja turvalliset aamupalat, lounaat ja iltapalat. Mutta nyt se on viimeistäänkin HYVÄSTI LÄSKEILLE!!

Saa nähdä miten paljon jaksaa sitten urheilla, mutta yritetään sitäkin. Pakko saada nyt massiivinen energiavaje päälle. Jotain on tapahtunut, vaikka viikonloppuna tulikin vedettyä mässyä ihan urakalla. Housut tuntuu eriltä päällä. Ja aion jatkaa samaa rataa hamaan loppuun saakka. Olen nyt niin kyrpiintynyt itseeni, etten jaksa enää katsella omaa kuvaani. Oksetan varmaan koko kaupunkia omassa ulkomuodossani. Vielä kun pystyisi pitäytymään kuivilla no ei kuitenkaan kuivilla siitä ainoasta riippuvuudestani eli kahvista nuo viikonloputkin. Sitten mie olisin ylpeä itsestäni.

Tuntuu, että olisi paljon sanottavaa. Liikaa. Ja sitten mitään ei kuitenkaan osaa sanoa. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin vain tuo armoton laihdutus. Se sotkee miun ajatukset. Kun ei meinaa enää muistaakaan mitään... Tosin en mie paljon mitään näin arkisin teekään, yksin kun olen. Arki junnaa paikoillaan ja odotan kieli pitkällä vain viikonloppua ja Raksua kotiin. Työ ei jaksa motivoida miuta ja tuntuu, että olen turha vähän joka saralla. Pitäisi päästä pois tästä oravanpyörästä, muuttaa elämän suuntaa. Kehittää jotain uutta. Jotain, mistä jaksaa innostua...

En osaa sanoa mitään hienompaa. Ajatukset on vain yhtä mössöä. Haaveilen pääseväni kotiin kuntopyöräilemään. Ja lukemaan. Kyllä miun elämä on jännää... Sama kun ampuisi itseltänsä aivot narikkaan lopullisesti. Turhauttaa tämä tällainen. Ehkä saan tästä laihdutusvimmasta itselleni sellaisen projektin, joka vie mennessään. Palaan kukkaruukkuun.

Lisäskraaps noin kaksi minuuttia myöhemmin. Tupakkalakko voi hyvin. Aion jatkaa tätäkin projektia :D.