Kansallinen etätyöpäivä

Sehän se. Tänään. Muttei miulla :(. Tosin olisi sama ollut jäädä kotiin venyttelemään itseään, kun töissä ei yksi oleellinen ohjelma taas vaihteeksi halua toimia... Joten eipä tässä mitään suuria kykene edes tekemään, oli kustannuspaikalla tai ei. Paska. Ja juuri kun olisi toivonut työntäyteistä päivää, että tämä perjantai juoksisi nopsaan ohi ja pääsisi viikonlopun viettoon. Noh, täytyy kysellä pomolta, joskos sitä voisi luistella kello hyvissä ajoin kotia kohti, jos tuo ohjelma ei kerta ala päivän mittaan pelittämään...

Pääasia kuitenkin, että on perjantai. Eilen piti pitää taukoa urheilemisesta, kun meinaa tuo toinen polvi hiukkasen vihoitella. Mutta tänään uhkasin polkaista kuitenkin pikku lenkin kuntopyörällä. Raksun kanssa suunnittelin ensin meneväni kävelylenkille, mutta sillä on niin kamala romuska, ettei taida olla paljon tekijäksi. Toivottavasti ei tartuta sitä miuhun, jottei tämän miun hyvin alkanut treenaaminen lopahda heti alkuunsa. Ja koska siitä saattaa seurata jokin ahmimisturnaus, ettei sellaista ennen ole nähty näissä ympyröissä.

Ja Elli, mie ihan oikeasti harkitsen sitä hoitoa, mutta en vain ole siihen vielä valmis. Kai. Kun vieraille on niin hankala puhua päin naamaa. Ehkä jos tämän blogin läväyttäisi hoitajan eteen?!? Kaikille kuitenkin hyvää viikonloppua, mie lähden nyt työkavereiden pakeille venyttelemään itseäni, kun ei kerran muuta ole tehtävissä :D. Palaan kukkaruukkuun.