Luuseri haluaa hirteen

Ja kellekään ei liene epäselvää, että tuo luuseri olen mie. Paska mikä paska. Ja ihan valmis lahdattavaksi. Hyvät joulukinkut saisi joku... Meni siis eilinen taas omasta edestään ja suuhun katosi aivan liikaa ruokaa. Ahdistusturvotus ja vielä menkatkin tulossa. Ei mene hyvin ei. Tuntuu, että tursuan ulos kaikesta, mitä päälleni vedän.

Ajattelin sitten rueta pitämään tästä päivästä alkaen ruokapäiväkirjaa kaloreineen. Tai ainakin noin-kalorein, koska sitä vaakaa miulla ei ole. Eli osan joutuu arvioimaan ihan silmämääräisesti yläkanttiin tottakai. Ja samalla ajattelin lisäillä siihen liikuntaosiot. Pakko miun on saada itseäni niskasta kiinni ihan noiden viikonloppujenkin osalta, ei tästä muutoin tule mitään. Kituutan viikot ja viikonloppuisin vedän tyhjäksi kaupan. Hienoa elämää miulla... Mutta tietonahan tuo on ollut jo aikaisemmin. Läski olen enkä tällä menolla muuksi muutu. Joten ruotuun nyt sitten vaan.

Uusi työviikko olisi taas edessä ja miun mielessä pyörii vain ajatus illan zumbaorgioista. Ja salaattiannoksesta päivälliseksi. Ehkä tuon ruokapäiväkirjan pitäisi hieman myös motivoida syömään enemmän? Vaikka ei tässä tilanteessa kyllä mitään enempää tarvita... Paitsi enemmän sitä liikuntaa... Ja pakenemisesta kirjamaailmaan. Olen jo Idiootin loppupuolella, mutta tuntuu, että haluaisin siitä eroon pian. Kirja on kyllä hyvä, mutta Stephanie Plumit polttelee kassissa jo aivan liikaa. Tahtoisi jo upota niiden maailmaan.

Nyt suunnittelemaan ruokavaliota viikoksi työntekoa. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, jospa se olisi teille parempi kuin miulle. Kun ei tämä itseviha pidemmän päälle tee hyvää mielelle. Paitsi siinä tapauksessa, että viha kasvaa niin suureksi, että on pakko alkaa tehdä jotakin. Yritän kitua päivän töissä ja lusmuilla sitten loppupäivän kotona zumban ja kirjojen parissa. Ehkä myös hieman teetä ja sympatiaa? Palaan kukkaruukkuun.