Elämässäni ei tapahdu mitään. Aamulla herään, puen, juon kahvit ja nautin aamupalaksi Piltin hedelmäsoseen. Harjaan hiukset ja laitan ne kiinni, puuteroin naamani. Olen valmis lähtemään töihin 15-30 minuutissa. Olen töissä kahdeksan tuntia päivästä, joskus hieman pidempään, joskus livistän liukumille aiemmin. Aina kun ei vain kiinnosta. Tulen kotiin ja syön. Ilta menee joko kotona koomatessa Raksun kanssa tai käydessä kaupassa tai
Mikään ei huvita. Yritän, mutta menetän innostukseni. Ainoa, joka tekee minusta seurallisen, on viikonloppuinen känni. Silloin pakenen omaa ahdistustani ja itsevihaani alkoholin ah niin turruttavaan maailmaan. Tätä vartenko miut on luotu? Koomaamaan viikot arjen pyörteissä ja viikonloppuna nauttimaan yhdestä illasta ja yöstä? Tunnen, että miussa olisi jotain muutakin. Kun ei vain tarvitsisi käydä töissä. Kun vain saisi sen lottovoiton ja voisi
Miksi miusta tuli tällainen? Syömisvammainen, ahdistunut ja sitku-eläjä. Palaan kukkaruukkuun. Niin ja kiitoksia Kauris osanotoista =). Ja kiitos kaikille muillekin lukijoille olemassaolosta.
1 kommentti:
kyllä me vielä noustaan tästä paskasta!
Lähetä kommentti