Elämän tarkoituksesta

Mikä on elämäni päämäärä? Elämäni tarkoitus? Mitä miuta varten on tarkoitettu? Ulkona on kaunis pakkaspäivä, aurinko paistaa, ei tuule tai tuiskuta. Liian kaunista. Haluaisin paeta pimeyteen. Toivoisin, että olisi vielä vuoden pimein aika, jolloin koko päivä menee yhdessä harmaudessa. Kun valo ei pilkahda ja voi hyvällä omalla tunnolla piiloutua massiivisiin vaatteisiin (sitähän mie teen koko ajan...), paeta peiton alle ja sulkea silmät.

Elämässäni ei tapahdu mitään. Aamulla herään, puen, juon kahvit ja nautin aamupalaksi Piltin hedelmäsoseen. Harjaan hiukset ja laitan ne kiinni, puuteroin naamani. Olen valmis lähtemään töihin 15-30 minuutissa. Olen töissä kahdeksan tuntia päivästä, joskus hieman pidempään, joskus livistän liukumille aiemmin. Aina kun ei vain kiinnosta. Tulen kotiin ja syön. Ilta menee joko kotona koomatessa Raksun kanssa tai käydessä kaupassa tai Raksun kavereiden luona. Luenluenluen. Neulomiseen ei ole ollut energiaa, kaksi neuletta on kesken. Mutta ei vain huvita. Illalla nukkumaan hyvissä ajoin, osittain siitä syystä, koska ei vain ole tekemistä. Osittain, koska olen niin kuoleman väsynyt koko ajan.

Mikään ei huvita. Yritän, mutta menetän innostukseni. Ainoa, joka tekee minusta seurallisen, on viikonloppuinen känni. Silloin pakenen omaa ahdistustani ja itsevihaani alkoholin ah niin turruttavaan maailmaan. Tätä vartenko miut on luotu? Koomaamaan viikot arjen pyörteissä ja viikonloppuna nauttimaan yhdestä illasta ja yöstä? Tunnen, että miussa olisi jotain muutakin. Kun ei vain tarvitsisi käydä töissä. Kun vain saisi sen lottovoiton ja voisi urheilla päivät pitkät lenkkeillen ja zumbaillen toteuttaa itseään. Ilman kelloa, ilman velvollisuuksia. Joskus mietin, ettei miun paikkani voi olla työelämässä. Työt vie kaiken jaksamisen muusta elämästä. Jos saisin olla vapaa töistä, jaksaisin keskittyä raivokkaaseen laihduttamiseen itseeni ja rentoutumiseen.

Miksi miusta tuli tällainen? Syömisvammainen, ahdistunut ja sitku-eläjä. Palaan kukkaruukkuun. Niin ja kiitoksia Kauris osanotoista =). Ja kiitos kaikille muillekin lukijoille olemassaolosta.