Petollinen olut toi totuuksia julki

Nyt se sitten on tehty. Ahdisti eilen suunnattomasti neljän saunaoluen jälkeen. Raksu alkoi hiillostamaan, että mikä miulla oikein on. Sain avattua suuni ja kerrottua, kuinka hän tietää, että miulla on aikoinani ollut syömisen kanssa jos jonkinmoisia ongelmia. Noh, uskaltauduin kertomaan myös, että ne pahimmat ja pisimmät laihdutuskaudet sai molemmat alkunsa mummojeni kuolemista. Viittasin sillä siihen, että saattaisin reagoida nyt Raksun isän kuolemaan vastaavalla tavalla.

"Älä nyt ala laihduttamaan, jooko?"

"Entä jos en osaa muuta?"

Kerroin, että miulle on vaikeaa syödä oikein, normaalisti. Raksu sanoikin, että hän on ihmetellyt Piltistä koostuvaa aamupalaani jo pitemmän aikaa ja muutoinkin vähäistä syömistäni. Kerroin, että en halua syödä, kun ahdistaa tämä sikamainen olemukseni. Että haluan kutistua olemattomaksi ja kadota maailmasta laihtua. Ja sitten saan loputtomaan nälkääni ahmimiskohtauksia, jolloin syön mahani kipeäksi ja ahdistun entisestään. Krapularuokailu on eri juttu, sen mie olen aina parantanut ruoalla =).

Viiltelystä en tosin puhunut, se olisi ollut liikaa. Raksu aikoi viedä miut hoitoon :D. Kuinka liikkistä. Ne miuta mihinkään ota. Lupasin kuitenkin yrittää syödä normaalimmin, mutta katsotaan nyt... Raksu pisti miut syömään aamupalaksi neljän viljan puuroa. Olihan se hyvää (ja taatusti täyttävämpää ja ravitsevampaa kuin Piltti) eikä se niitä kalorioita sisällä paljon mitään noin veteen tehtynä. Mutta nyt klöntti pyörii mahassa ja tuntuu, että joka paikkaa kiristää, puristaa ja ahdistaa. Että vaatteet ovat käyneet pieniksi päälläni. Ihan kuin olisin ennättänyt lihoa aamusta miljoona kiloa pelkän puuron voimalla. Kuinka absurdi ihmismieli voikaan olla...

Nyt joka tapauksessa on henkisesti hieman helpompi hengittää, kun ei tarvitse esittää ruokailun kanssa. Voi avoimesti sanoa, ettei saa ruokaa menemään alas. Ehkä oppisin Raksun avulla jopa syömään normaalisti normaalimmin. Kelpaan hänelle kuulema juuri tällaisena sotanorsuna. Palaan kukkaruukkuun.