Pihtiotteessa

Minulla on nälkä. NÄLKÄ. Uskallan tunnustaa sen. Jo eilen kärsin nälästä. Aliravittu? Keho vaatii ruokaa, mutta pää ei anna syödä. Eilen meni näkkäripala juustolla, salaattia ja kanaa + mehukeittoa ja kaks palaa rieskaa juustolla ja kurkulla. Tänä aamuna söin omenan. Ja taas pitkä työpäivä edessä... Töiden jälkeen ajattelin ottaa ruoaksi salaattia fetajuustolla (mahdollisimman vähärasvaista, luonnollisesti) ja pari leipäpalaa. Iltapalaksi varmaan menee mehukeittoa ja pari leipäpalaa.

Käyn taistelua itseni kanssa. Toisaalta tekisi mieli ja haluaisi jotain parempaa (salaattihan on hyvää, eikös?) ja rasvaisempaa ravitsevampaa ja täyttävämpää, mutta toisaalta taas ei. Varsinkaan kun katsoo itseään peilistä ja ajattelee, ettei nuo ihrat koskaan lähde, ellen mä jotain asialle tee. Päässä soi ehkä vahvimmin kuin koskaan, että haluan olla hoikka laiha, pienin maailmassa. Olen pihtiotteessa.

Jos tuntisit mun mieleni
Mun ajatukset ja sieluni
Jos kuulisit sydämen
Sen rytmin merkityksen
Muutos roikkuu ilmassa
Juurineen repii mukaansa
Ei kutsu vaan käskee
Ja hullu tottelee
Ja väittää ettei voinut muutakaan
Et vaikka taisteltiin
Se heti hävittiin

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Vaikka pitäisit niin itke en
Kun hautaan kuolleena syntyneen
Unelman jostain siitä
Mikä rakkaudeksi piirrettiin
Päätös lienee tässä vaikeinta
Sen jälkeen helpottaa
Kun kädet irrottaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa

Raskaita
Nämä päivät niin
Enkä tiedä kuinka tästä pois omin jaloin pääsee

Elämään en saa varoitustakaan
Ja vaikka saisikin
Kuka niitä noudattaa

Ravistaa nyt myrsky huonetta
Kuin roska tuulessa
Oon sen pihtiotteessa
Kurittaa nyt myrsky ihmistä
Ja perustuksiltaan
Kaataa huoneensa

Ja raksu on reissuhommissa eikä nostamassa minua ylös tästä. Saan häiriöidä ihan yksin. Ja sekös kiihottaa sairasta mieltä. Palaan kukkaruukkuun.