Jännitys tiivistyy

Kaksi päivää on nyt mennyt hyvin, keskiviikko ja eilinen. Ainakin syömisten puolesta. Raksu tuli eilen kotiin, käsi on edelleen säilynyt piilossa. Muttamuttamutta. Tänään saunaan, miten minä sitä siellä peittelen? Jäljet ei ole hävinnyt mihinkään (tiedossahan se oli!), vaan punottavat edelleen. Illalla taidan saada kuulla kunniani... Tosin eihän tämä ensimmäinen kerta ole, kun punajäljet koristavat käsivarttani, mutta siinä on se ainainen selittely, mistä johtuu... Kai pitää vaan sanoa, että miulla oli hieman huono olo yksi ilta. Ettei se TODELLAKAAN johdu Raksusta! Se siinä aina on, kun toinen ahdistuu, että se on hänen vikansa. Miten selittää, että se on miun korvien välissä? Että ahdistun, kun syön?

Illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa kärsin ahdistusta. Tunnen olevani jumissa. En ole lihonut, mutten varmaan laihtunutkaan. Vaa'alle en mene, en uskalla nähdä niitä rumia lukemia. Mittanauhaa en ole koskaan suosinut, koska pelkään myös niitä lukuja... Yritän mittailla itseäni vaatteiden avulla. Milloin alkaa tietyt vaatteet roikkua, tietää se laihtumista. Tämä on minulle henkisesti turvallisin tapa.

Ensi viikolla, kun Raksu on taas reissun päällä siellä Kevitsassa, pitää zumbata. Miulla on ne viideot :D. Ollut jo pari vuotta, mutta aina ei vain saa aikaiseksi. Siinä kyllä kalorit kuluu hiki lentää ja tulee hyvä fiilis. Pakkopakkopakko. Muuten läskistyn laiskistun ihan kokonaan. Joskos sillä tämä jumitusahdistuskin pienenisi. Tai sitten ei... Viikon päästähän on sitten joulu ja ne niin ihanankammottavat jouluruoat. Iiks! *tsemppaa itseään esittämään normaalia*

Hyvää viikonloppua kaikille =)! Miumiu riipaisee muutaman tunnin töitä ja lähtee kanssa viikonlopun viettoon. Palaan kukkaruukkuun.