Kaikki kuvat blogissani ovat google-kuvahaun kautta erinäisillä sanoilla haettuja. En omista copyrightia ilman erillistä merkintää.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Miksi minun täytyy olla tällainen valas? Miksi en voi vaan olla pieni? Syömiset on taas ok, mutta ahdistaa silti ihan saatanasti. Eilen illalla sängyssä mietin, että entä jos vain viiltäisi? Ilman sen kummempaa syytä paitsi tämä ihrainen ruho. Ottaisi sen Tupperin terän sieltä kaapista ja upottaisi sen lihalliseen itseeni. Jos sattuisi menemään liian syvälle, ainahan voisi soittaa piipaat paikalle. Uni tuli kuitenkin, enkä toteuttanut itseäni. Tuskin olisin toteuttanut muutoinkaan. Mutta ahdistus itsestä siis syvenee hetki hetkeltä. Mietin jatkuvasti keinoja riuduttaa tämän ruhon, kuoria läskit ja lihakset pois.

Jalat painaa, ne on kipeät. Käsiin sattuu. Jokaista kohtaa mun ruhossa kropassa kolottaa. En tiedä onko tämä sitä mahdollisesti hiipivää flunssaa (nenä tukkoilee ja vuotaa, joten siitäkin voisi olla kyse) vai energianpuutosta (pliis, anna sen olla!!!). Kolmen kilometrin kävely töihin vain omena mahassa meinasi olla liikaa. Hikoilin tuskasta, kun tuntui, ettei vain pääse eteenpäin. Ei tullut eilen (ja toissapäivänäkään) mitenkään ahmittua ruokaa (luojan kiitos edes jostain!). Sunnuntaina meni aamupalaksi mehukeittoa, eilen kanssa vain omena. Ruokana molempina päivinä 'bout desi riisi-jauhelihapataa ja läjä salaattia kevytdiettifetalla. Iltapalaksi sit pari siivua ruisleipää juustolla ja kurkulla. Miten kauan tätä taas jaksaakaan kestääkään?

Taitaa vaan olla niin, että mä en luovuta ennenkuin mä olen mielestäni riittävän laihassa hoikassa kunnossa. Siis toisin sanoen taidan jatkaa tätä hamaan loppuun saakka. Joskus haluaisi lopettaa, muttei osaa. Viha omaa itseään kohtaan on aivan liian suuri. Pakkopakkopakko laihduttaa ja laihtua. Tuntuu, että mä vaan juoksen samassa oravanpyörässä enkä koskaan pääse pois. Helpottaako se sitten laihempana? Tuskin. Ei se ennenkään ole helpottanut. Mutta kun ei muutakaan osaa ja se kuitenkin taitaa viedä edes osan itsevihasta pois. Siis se laihempi keho, ei tämä jatkuva ruoalla leikkiminen.

Nyt en osaa mitään, ajatukset on jumissa. Minä olen jumissa. Menen pois. Palaan kuitenkin kukkaruukkuun.

Ei kommentteja: