Thank God it's Friday

Koomasin jo eilen. Tuntuu, että viisipäiväinen työviikko tämän pään ja häröilyn kanssa ei vaan sovi miulle. Olen rättipoikkiväsy illalla jo kahdeksan aikaan ja haluaisin jäädä myös aamulla sänkyyn nukkumaan. Tuntuu, että unta riittäisi maailman tappiin saakka. Ja miksei pidemmällekin. Mutta. Sitten tulee viikonloppu. Ja silloin mie alan elämään. Kun kello lyö kolme perjantaisin, miusta tulee taas ihminen =).

Jaksan pitää itseni kasassa vielä maanantaisin, kun on vielä virtaa viikonlopun jäljiltä. Mutta sitten taas alkaa se ahdistuminen ja pahdistuminen oman itsen ja työn rasituksen kanssa. Vaikkei tämä miun työ oikeasti olekaan mitään henkisesti tai fyysisesti raskasta, niin silti ottaa koville. Ehkä se johtuu siitä, että olisin oikeasti parhaimmillani, kun saisin olla vain kotona ja puuhailla sitä, mitä mieleen tulee. Ehkä silloin jaksaisi kuntoillakin ja laihtuakutistuakuihtua elää parempaa elämää.

Mutta näillä mennään. Nyt mieli on kuitenkin suht korkealla, kun tietää, että kahdeksan tunnin päästä voi lähteä hiimailemaan kotia kohti ja seuraavaan kahteen päivään ei töitä tarvitse ajatella =). Oikein hauskaa viikonloppua kaikille! Palaan kukkaruukkuun.