Hukassa

Olen täysin hukassa itseni kanssa. En tiedä, mitä haluan. Toisena hetkenä toista, toisena hetkenä jotain aivan muuta. Työt ei taas jaksaisi kiinnostaa senkään vertaa, mitä ne joskus on kiinnostanut. Kadotan itseni maailman tuuliin tietämättä miksi. En osaa kertoa tunteistani, istun vain ja tuijotan yhteen kohti. Tunnen kuinka elämäni laatu vittu tässä mitään laatua ole vuosiin kai ollutkaan valuu alas viemäristä. Mutta silti en saa aikaiseksi tehtyä sille mitään. Tai ehkä en vain osaa. Itseviha taas huipussaan.

En ole jaksanut/ennättänyt paneutua edes muiden blogeihin. En ole vain saanut aikaiseksi. Olen täysin hukassa, jossain pimeässä metsässä. Haluaisin niin irtisanoa itseni töistä ja loman kautta yrittää löytää itseni uudestaan. Tiedän, että se on melkein se ainoa vaihtoehto. Töiden kera miulla ei riitä voimia mihinkään muuhun. Välillä olen jopa harkinnut Raksusta eroamista. Jotta hän voisi saada jotain parempaa elämäänsä. Silti hän aina pyytettömästi sanoo rakastavansa miuta. Ehkä hän vaistoaa, ettei miulla nyt ole ihan kaikki muumit laaksossa, ja yrittää omalla tavallaan auttaa.

Surullinen tosiasia on vain, ettei miuta muut voi auttaa. Se on korkeemmas käres ny. Palaan kukkaruukkuun.