Onhan tuo tietysti hiukkasen kauniimpaa kuin mustat penkat ja jalkakäytävät täynnä hiekkaa, muttamutta. Iltapäivällä on kuitenkin sit sellanen kiva loskapaska, missä pitäisi kotiin tarpoa. Kiitos, mutta ei kiitos. Olisikohan tässä ollut riittävästi angstia tästä aiheesta?
Kaverikin sitten eilen sai mitä halusi. Otti ihan puhelimen käteen ja soitti niistä veroteknisistä neuvoista. Kysymys kuului, että kummalle puolisolle kotitalousvähennys kannattaa laittaa. Siis ei mitään vitun väliä, kun ovat naimisissa! Argh, järjen käyttö sallittua. Varsinkin kun toisella on pienet mätkyt, niin eikö tuo olisi aika loogista laittaa vähennys menemään sille. Ei sitten tarvitsisi maksella niitä mätkyjä. Mutta ei. Aikuiset ihmiset ei osaa/jaksa/halua tehdä noin vakavia ja suuria päätöksiä itse, kun kaveripiirissä on entinen verovirkailija. Alan kohta perimään maksua noista neuvoista :D. Ei nimittäin hirveästi enää omien töiden päälle jaksaisi alkaa toisten asioita setvimään. Varsinkin kun olen ENTINEN verotäti. Miten teillä? Innostaako olla koko suvun neuvontapalvelu jossain asiassa, missä olet hyvä tai mitä teet työksesi tai mitä olet opiskellut? Miuta joskus ihan suoraan sanottuna vituttaa. Mut mie olenkin tällainen epäkelpo kansalainen...
Kylläpä on angstiaamu. Ei vissiin mitään positiivista sanottavaa? Taidan paeta vetää sen eräänkin tavaran päähän ja paeta vuorille (lue: tekemään töitä). Palaan kukkaruukkuun.
1 kommentti:
Hihii, mun systeri on verovirkailija ja täytyy myöntää, että mä käytän häntä erittäin surutta hyväkseni... :) Mun oma duuni noitten EU-hankkeitten kanssa on sen verran ns. tavan pulliaisten aivojen yli lipuvaa, ettei siitä mulle kyllä paljon soitella, vaikka olen mä joskus jonkun kaverin maataloustukihakemusta täytelly, kun se haki lisätukea perinnebiotoopin säilyttämiseen... :)
Lähetä kommentti