Iho vittuilee

Ei riitä, että käsivarret on saksien jäljiltä edelleen kamalassa kunnossa. Ei, en ole nyt vahingoittanut itseäni. Mutta ruvet edelleen näkyvissä viimekertaisesta. Ja jäljet ihan perkeleen kipeät, kun pitää jatkuvasti repiä ruvet auki. Lisäksi kärsin taas jumalattomasta ihottumasta! Päänahka tuntuu irtoavan päästä (vitun hiusvärit vissiin tekee allergiaa?) ja on toisin paikoin täynnä kudosnestettä tihkuvia haavoja, käsissä niskassa ja kaulassa on ihottumaa, joka kutisee ja on todella kipeä. Lisäksi korvista on palanut nahka ne valuu koko ajan kudosnestettä.

Että on sitten todella kaunis olo. Välillä tuota ihottumaa oli jo naamassakin, mutta sen sain jotenkin kummasti tahdonvoimalla poies. Olen kipeä, ahdistunut ja peloissani. Pelkään elämäni puolesta. Sydän tykyttää välillä kummasti. Ja kaiken kruunaa ahdistus omasta kuvasta ja olomuodosta. Aurinko ei jaksa paistaa tähän risukasaan :(.

Aamulla käynnistyi kuitenkin jokin positiivinen hetki. Aloin perehtymään nyt siihen Dostojevskiin. Rikos ja rangaistus siis polkaistu käyntiin. Ja niin, suosittelen muuten kaikille Anne ja Even Holtin Kuoleman tahdissa -opusta. Koukutti miut ihan täysin. Kirja taisi upota vuorokaudessa :D. Huomaan, että pakenen taas jälleen liiallisesti tätä maailmaa mustetodellisuuteen. En tiedä, onko se enää tervettä. Kun ei omasta elämästään muuten jaksa pitää huolta... Mutta voimia muuhun ei tällä hetkellä ole.

Haluaisin harkita liikuntaa. Mutta ehkä tämä pälli pitäisi ensin saada kuntoon. Palaan kukkaruukkuun.