Jipii, perjantai!!! Saa taas tämän työpäivän jälkeen tehdä mitä haluaa ilman aikarajoituksia. Ei aikaista heräämistä (ellei sitten kroppa ole sitä mieltä, että pitää päästä ylös kaloreita kuluttamaan...), ei työajatuksia. Vain Raksun kanssa oleilua, neulomista, vapaata urheilua ymymym.
Olin sitten reipas eilen ja imuroisin. Nyt on päästy taas eroon sisään kantautuvasta hiekasta ja pölyistä. Suihku pitäis vielä pestä, mutta se on joko tämän illan juttu tai sit sunnuntain... Toki jos tänä iltana riehuis, niin sais sit huomisen ja sunnuntain vain olla. Vihaan nimittäin siivoomista. Ilmeisesti ajateltava positiiviselta kannalta: sehän kuluttaa kaloreita :D.
Mutta nyt on siis fiilikset taas korkealla. Eilen illalla tuntui kyllä läskiltä, kun söin mehukeittoa (sokeritonta luonnollisestikin) ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Tuntui, että jo se mehukeitto sai mut täyteen ja silti vedin kaks leipää. Mutta ajattelin sen lopultakin niin, että ei vielä voi pudottaa kaloreita nollaan, kun sit tää hyvin alkanut projekti tyssää heti alkuunsa. Olo tuntuu kuitenkin nyt jo hieman kevyemmältä, housutkin jotenkin löysemmiltä ihraperseen ja reisien kohdalta. Hmm, josko sittenkin edes gramma alaspäin? Se tuottaisi jotain suurtakin suurempaa iloa pieneen pipiin päähäni. Mutta vaa'alle en enää mene! En ennen kuin on havaittavissa suurempia muutoksia kropassa.
Hauska juttu. Lueskelin eilen Kafin (as in Kahvia Mustana) vanhoja tekstejä ja hän herätti kysymyksen amenorreasta. Menkathan mulla on tullut melkein aina, vaikka olen ollut laiha ja uuvuttanut itseni ja elimistöni liialla liikkumisella. Tämä tosin johtuu siitä, että syön pillereitä. Mutta jossain vaiheessa (lue: exästä erottuani) pidin taukoa pillereissä ja tällöin menkkoja ei tullut. Piti sit saada ne kemiallisesti tulemaan ja otin kuurin katumuspillereitä. Näillä menkat taas tuli ja aloitin pillerit. En tiedä sainko elimistöni silloin jo lukiossa niin fucked up, että mun menkat (jotka on tuon katkon jälkeen olleet niukkaakin niukemmat) on vain sitä kemian tuotetta... Mielenkiintoista... No, lapsia mä en oikeastaan haluakaan, ainakaan nyt. Joten ei jaksa miettiä asiaa.
Tärkeimpänä kun mielessä liikkuu nyt vain keveneminen. Ja työt hetkellisesti... Palaan kukkaruukulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti