Todellakin parempi aamu tänään kuin eilen :D. Olin eilen reipas ja todellakin otin sen kuntopyörän esille ja hikoilin. Tuli niiiiin hyvä fiilis pitkästä aikaa! Tätä minä haluan, todellakin. Kirkastui ajatus päässä, että tästä se taas lähtee, olen taas oikealla polulla. Tuohon minä pyrin, kapeampaakin kapeampaan profiiliin... Kaunista, niin kaunista.
Mutta nyt tosiaan on hyvä fiilis, ja tuntuu, että mä pystyn tähän. Aamullakin töihin tullessa Helkama kulki eri liukkaasti. Yks miinuspuolihan tässä tietysti on... KUN ON JATKUVASTI KYLMÄ!! Sormet on ihan jäässä (pitäis vissiin ne rannekkeet neulasta edes hieman lämmittämään), varpaita palelee ja muutenkin tuntuu, että olen ihan horkassa. Eilenkin illalla piti mennä nukkumaan villasukat jalassa. Mutta sehän on tietysti vain positiivista, se tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa, gramma kerrallaan ne ihrat sulaa ;D.
Haaveilin eilen nukkumaan mennessä, kun kaivauduin peiton alle horkassa, sitten siitä tulevasta figuuristani. Kuinka ihanasti kädetkin on sirot ja hentoiset, kuinka luut näkyy hieman (ei liikaa, en haluaisi olla kävelevä luuranko). Yksi siinäkin vain ahdistaa: kun ihmiset huomaa. Pitää koittaa pukeutua sillälailla, ettei heti herättäisi huomiota. Pari kertaa jo tämän läpi käyneenä tiedän, että ihmiset kiinnittää siihen liikaa huomiota. Niitä kommentteja ei jaksa, koska tahtoo vielä nipistää sen pari kiloa...
Jotenkin tuntuu, että nyt on tosi paljon energiaa tehdä mitä vaan. Aamupalaksi söin omenan (olen aina ollu vähän huono aamusyöjä). Ruoaksi on sitten tänään nakkilaatikkoa (itse tekemää, joten kalorit on tiedossa) + porkkanaraastetta ja iltapalaksi voisi vetää joko marjoja tai hedelmiä ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Ja vielä kun hieman taas hikoilis kuntopyörällä, niin voisi pistää pään tyynyyn hyvällä omalla tunnolla. Ja neuloa täytyy, että saan sen villapaidan valmiiksi ja pääsen aloittamaan seuraavat projektit.
Mutta nyt työn touhuun. Palaan kukkaruukulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti