Harmaus

Vitun ahdistavaa. Ulkona harmaata, kylmää ja sateista. Mä niin vihaan tällaisia syksyn päiviä ennen lumisateita. On niin pimeää, tuntuu kuin kaikki kaatuis päälle vaan siitä syystä, että ulkona on paska ilma. Tekisi mieli vaan käpertyä viltin alle sohvalle kuppi kuumaa kädessä ja masistella itkuleffojen kanssa. Hukkua edes hetkeksi pois tästä maailmasta, muiden katseista ja velvollisuuksista. Helpottaa oloaan, nukahtaa ja nukkua väsymys pois.

Mutta ei. Vietän "vaihtoehtopäivää" töissä (siis en edelleenkään tekisi töitä, ellei se rahantulon vuoksi olisi välttämätöntä). Tuijotan näyttöä. Ei oikein tekemistä. Radio huutaa Chisua "...kun mikään ei tunnu miltään, kipu korvaa ystävän...". Ihan tuohon en vielä ole valmis menemään. Tai joskus tuntuu, että ystävistä ei enää niin väliä (siis tähän tilanteeseen olen tullut jotain parissa viikossa (vittu: mulla on IHAN OIKEASTI ongelmia!), mutta Raksusta en halua luopua ikinä. Se taitaa nykyisin olla se ainoa, joka saa mut jaksamaan edes hieman... Sinne kainaloon mieli nytkin halajaa. Mutta ensin pitäisi selvitä työpäivästä.

Sormia paleltaa edelleen, vaikka sain viikonloppuna valmiiksi lämmittimeni. Jotain parannusta on kuitenkin havaittavissa, nyt ne ei sinerrä =) (läskiläskiläski). Kylmät silti. Varpaitakin vilustaa. Pitäisi tuoda villasukat töihin. Täällä muuten tarkene. Raksulle aloitin villasukkien teon. Haaveilen nyt myös ison torkkupeiton tekemisestä. Laskin jo halvimman vaihtoehdon kustannuksiakin ja totesin, että taidan ostaa jonkun halvan fleecemallin kaupasta (siis yli 100 eeetä menisi, jos tekisin sellasen itse, huoh)... Ei ole asuntovelallisella helppoo.

Mutta hei, kelläpä olisi. Ruokaakin on mennyt vkonloppuna LIIKAA. En jaksa ajatella sitä nyt. Illalla pakko kuntoilla. Ahdistuspahdistusmöks. Palaan kukkaruukulle.

Perrrrjantai :D

Jipii, perjantai!!! Saa taas tämän työpäivän jälkeen tehdä mitä haluaa ilman aikarajoituksia. Ei aikaista heräämistä (ellei sitten kroppa ole sitä mieltä, että pitää päästä ylös kaloreita kuluttamaan...), ei työajatuksia. Vain Raksun kanssa oleilua, neulomista, vapaata urheilua ymymym.

Olin sitten reipas eilen ja imuroisin. Nyt on päästy taas eroon sisään kantautuvasta hiekasta ja pölyistä. Suihku pitäis vielä pestä, mutta se on joko tämän illan juttu tai sit sunnuntain... Toki jos tänä iltana riehuis, niin sais sit huomisen ja sunnuntain vain olla. Vihaan nimittäin siivoomista. Ilmeisesti ajateltava positiiviselta kannalta: sehän kuluttaa kaloreita :D.

Mutta nyt on siis fiilikset taas korkealla. Eilen illalla tuntui kyllä läskiltä, kun söin mehukeittoa (sokeritonta luonnollisestikin) ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Tuntui, että jo se mehukeitto sai mut täyteen ja silti vedin kaks leipää. Mutta ajattelin sen lopultakin niin, että ei vielä voi pudottaa kaloreita nollaan, kun sit tää hyvin alkanut projekti tyssää heti alkuunsa. Olo tuntuu kuitenkin nyt jo hieman kevyemmältä, housutkin jotenkin löysemmiltä ihraperseen ja reisien kohdalta. Hmm, josko sittenkin edes gramma alaspäin? Se tuottaisi jotain suurtakin suurempaa iloa pieneen pipiin päähäni. Mutta vaa'alle en enää mene! En ennen kuin on havaittavissa suurempia muutoksia kropassa.

Hauska juttu. Lueskelin eilen Kafin (as in Kahvia Mustana) vanhoja tekstejä ja hän herätti kysymyksen amenorreasta. Menkathan mulla on tullut melkein aina, vaikka olen ollut laiha ja uuvuttanut itseni ja elimistöni liialla liikkumisella. Tämä tosin johtuu siitä, että syön pillereitä. Mutta jossain vaiheessa (lue: exästä erottuani) pidin taukoa pillereissä ja tällöin menkkoja ei tullut. Piti sit saada ne kemiallisesti tulemaan ja otin kuurin katumuspillereitä. Näillä menkat taas tuli ja aloitin pillerit. En tiedä sainko elimistöni silloin jo lukiossa niin fucked up, että mun menkat (jotka on tuon katkon jälkeen olleet niukkaakin niukemmat) on vain sitä kemian tuotetta... Mielenkiintoista... No, lapsia mä en oikeastaan haluakaan, ainakaan nyt. Joten ei jaksa miettiä asiaa.

Tärkeimpänä kun mielessä liikkuu nyt vain keveneminen. Ja työt hetkellisesti... Palaan kukkaruukulle.

Masis

Miksi pitää olla niin synkkää? Harmaata, pilvistä, ankeaa. Ei paista aurinko ei. Tulisi edes lunta... Puutkin alkaa olla jo lehdettömiä. Todella masentavaa. Tarvitsisi jotain piristystä tähän harmauteen...

Varsinkin kun masistaa muutoinkin. Tänä aamuna ei ollutkaan enää energiavajeesta tietoakaan... Siis jalat, nuo niin ylväät pylväät (yhh...) tuntui aivan normaaleilta. Miksi ne ei enää ole energiavajeesta heikot? En kyllä syönyt mitään ylimääräistä eilen (kaurapuuro, kana-riisipataa+porkkanaraastetta, omenan ja kaksi palaa leipää juustolla ja kurkulla) ja hikoilin taas kuntopyörälläkin... Olisin halunnat säilyttää sen tunteen. Tunnen oloni taas aivan normaaliksi ja se masistaa.

Haluan laihtua, pian kiitos =). Mitään muita ajatuksia ei kohta edes pyöri päässä. Miksi mä olen tällanen? Miksi mä alotin tän kierteen yli kymmenen vuotta sitten? Miksi mä pilaan koko elämäni tällä? Siksi. Koska. Haluan. Oikein. Kovasti. Olla. Laiha. Ja. Kaunis. PISTE. Keijukaisen kevyt, siro ja ihanainen. En tällanen norsu, joka tömistelee ympäriinsä karkottaen kaikki läheltään. Aamulla erehdyin vaa'alle (siis en ole tehnyt sitä yli vuoteen) ja meinasin viskata sen ikkunasta pihalle. SIIS JOTAIN NIIN JÄRKYTTÄVÄÄ! En tiedä, olenko laihtunut aloituksestani yhtään, koska en ole käynyt vaa'alla, mutta siis YÄK, MIKÄ LÄSKI! Pakko siis vaan jatkaa tätä. Eli pakko siis tänäänkin hypätä polkemaan... Pitäis kyllä imuroidakin... jajajajaja Pih. Pälli leviää...

Villapaita on nyt edennyt siihen pisteeseen, että kaikki langanpäät pitäis päätellä ja kursia koko komeus kasaan. Mutta sitä ennen ajattelin tehdä ne lämmittimet itselleni. Sormet on taas aivan jäässä (normaalia mulle, ääreisverenkierto ei ole oikein koskaan toiminut kunnolla). Ja tuo villiksen kasaaminen vie niin kauan aikaa, että se pitää ottaa esille joku viikonloppu.

Eilen oli muuten taas kauppapäivä (Raksun sisko toimii meillä kuskina, kun Raksun jalka on paketissa eikä voi siis ajaa). Raksu haluaa ottaa perjantaina. Ok, voidaanhan sitä ottaa. Ja sit piti taas ostaa herkkuja lauantaille. Miten mä onnistun välttämään ne??? Ahdistaa ajatus jo nyt. Namnamnamruokia jääkaappi täynnä... Tulee taas kiduttava lauantai, yrittäen pysyä erossa kaikesta. Ja sit sunnuntaina mahdoton reeni päälle!!! Josko sillä selviää? Mutta muutoin kyllä kivaa, kun huomenna on jo perjantai. Rakastan viikonloppuja, kun ei tarvitse tehdä mitään kellon kanssa =).

Palaan kukkaruukkulle.

Jalat

Ne kaksi pylvästä kroppani jatkona. Ne ilmoitti tänä aamuna energiavajeesta. Ei ne kipeät ole, vaikka eilen taas kuntopyöräilinkin. Ja sitä ennen tein vielä ylimääräisen pyörälenkin postiin (palauttamaan kiintolevyn, prkl kun oma kone ei toimi...). Mutta aamulla heti kun heräsin, huomasin niiden olevan väsyt. Ja se on mulla merkki siitä, että energiansaanti on tosiaankin jäänyt alle vaaditun :D. Eli homma siis pelittää! Wipii...

Aamulla oli just tollanen olo. Olisin vaan halunnut käpertyä sänkyyn lämpimän untuvapeiton alle. Mutta ylös oli noustava ja pyöräiltävä tuolla kylmässä ja tihkusateisessa pimeässä töihin. Haluan lottovoiton, silloin ei tarvitsisi lähteä. Voisi tehdä kaikkea sitä, mihin jää töiltä niiiin (lue: liian) vähän aikaa. Lukea, neuloa, urheilla, matkustella (tosin tämä vaatisi juuri sitä lottovoittoa)... Tehdä ihan mitä vaan ilman rajoittavia aikarajoituksia. My kind of life... Mutta ei, töitä on tehtävä.

Eilinenkin meni siis hyvin. Syömiset oli sitä mitä ajattelinkin (korvasin tosin porkkanaraasteen kurkulla, kun laiskotti enkä jaksanut raastaa niitä porkkanoita). Toivottavasti tänään jatkuu samalla linjalla. Aamupalaksi meni kaurapuuroa. Pitää nälän poissa piiiitkään eikä siinä ole paljoa kaloreita =). Mitä vaan, että selviää työpäivästä. Aamupalahan mulla menee alas aina siinä kuuden jälkeen ja sit seuraava ruoka vasta joskus klo 15 jälkeen, riippuu monelta pääsee lähtemään töistä. Että terveellistä syömistä, tollanen yheksän tunnin väli ruokailuissa tuossa päivällä. Mutta kaikkeen tottuu. Tätä olen harrastanut aina amk:sta lähtien...

Ylipäätään olen ruokavammaillut lukiosta lähtien, joten kaikki epänormaali ruokailuun liittyvä on mun elämässäni normaalia. Mietin mä joskus, että mitä v***n järkeä tässä on. Mutta pakko laihtua, olen norsu. Ja en mä kai koskaan ole siitä ensimmäisestä anoreksian alustani oikeasti parantunut. Välillä oli ahmimista ja sit taas paastoa ymymym vammailua. Mä en osaa syödä oikein. Keho ahdistaa, en tunne tätä omakseni. Siis oikeesti, mä olen 28-vuotias ja MÄ EN OLE OSANNUT SYÖDÄ YLI KYMMENEEN VUOTEEN! Onhan noloa. Story of my life...

Jospa tämä olisi nyt viimeinen painonpudotuskerta ja se sit kanssa pysyis siellä. Muuten en jaksa enää. Tää on oikeesti todella raskasta. Olla sairas koko elämänsä...

Palaan kukkaruukulle.

Parempi huominen

Todellakin parempi aamu tänään kuin eilen :D. Olin eilen reipas ja todellakin otin sen kuntopyörän esille ja hikoilin. Tuli niiiiin hyvä fiilis pitkästä aikaa! Tätä minä haluan, todellakin. Kirkastui ajatus päässä, että tästä se taas lähtee, olen taas oikealla polulla. Tuohon minä pyrin, kapeampaakin kapeampaan profiiliin... Kaunista, niin kaunista.

Mutta nyt tosiaan on hyvä fiilis, ja tuntuu, että mä pystyn tähän. Aamullakin töihin tullessa Helkama kulki eri liukkaasti. Yks miinuspuolihan tässä tietysti on... KUN ON JATKUVASTI KYLMÄ!! Sormet on ihan jäässä (pitäis vissiin ne rannekkeet neulasta edes hieman lämmittämään), varpaita palelee ja muutenkin tuntuu, että olen ihan horkassa. Eilenkin illalla piti mennä nukkumaan villasukat jalassa. Mutta sehän on tietysti vain positiivista, se tarkoittaa sitä, että pikkuhiljaa, gramma kerrallaan ne ihrat sulaa ;D.

Haaveilin eilen nukkumaan mennessä, kun kaivauduin peiton alle horkassa, sitten siitä tulevasta figuuristani. Kuinka ihanasti kädetkin on sirot ja hentoiset, kuinka luut näkyy hieman (ei liikaa, en haluaisi olla kävelevä luuranko). Yksi siinäkin vain ahdistaa: kun ihmiset huomaa. Pitää koittaa pukeutua sillälailla, ettei heti herättäisi huomiota. Pari kertaa jo tämän läpi käyneenä tiedän, että ihmiset kiinnittää siihen liikaa huomiota. Niitä kommentteja ei jaksa, koska tahtoo vielä nipistää sen pari kiloa...

Jotenkin tuntuu, että nyt on tosi paljon energiaa tehdä mitä vaan. Aamupalaksi söin omenan (olen aina ollu vähän huono aamusyöjä). Ruoaksi on sitten tänään nakkilaatikkoa (itse tekemää, joten kalorit on tiedossa) + porkkanaraastetta ja iltapalaksi voisi vetää joko marjoja tai hedelmiä ja ruisleipää juustolla ja kurkulla. Ja vielä kun hieman taas hikoilis kuntopyörällä, niin voisi pistää pään tyynyyn hyvällä omalla tunnolla. Ja neuloa täytyy, että saan sen villapaidan valmiiksi ja pääsen aloittamaan seuraavat projektit.

Mutta nyt työn touhuun. Palaan kukkaruukulle.

Paska.

Siis minä olen.

Viikonloppuna ei tullutkaan sitten tehtyä paljon mitään muuta paitsi syötyä. Perjantai meni kännin puolelle ja lauantaina sit kaamea rappis. Uhh. Ja minulla se paranee vain rappisruoalla. Olin siis heikko ja sorruin.

Mutta miksi söin myös eilen? Rasvaasokeriapullamössöleipää, yhh. Tunnen itseni taas epäonnistuneeksi. Ilmeisesti tämä norsuna olo ei riitä, vaan pyrin kohti valaan raameja. SINIVALAAN! Nyt on sit taas maanantai ja pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Nyt ei kyllä teekkään mieli edes syödä mitään. Aamupalaksi sain kuitenkin alas ehrmann-rahkan... Pakko aamulla jotain napata, kun ei töissä tule syötyä mitään... Seuraava ruokinta tällä norsulla onkin sit joskus neljän aikaan iltapäivällä, kun kotiutuu...

Mutta siis ahdistaa suunnattomasti. Tahdon laihtua. PAKKO laihtua. Mä en kestä itteeni tällasena ihrakasana. Siis ihan oikeesti vihaan itteeni. No, joskos tuo reps oli tilapäistä ja tästä se sit taas lähtee. Pitää vaan kotona ollessa uppoutua neulomiseen, se antaa ainakin käsille tekemistä... Tällä hetkellä neulon itselleni villapaitaa. Sit pitäis Raksulle neuloa uudet villasukat. Ja sit itselle sellaset ihanat puuvillasukat, mitkä tulee tohon polven alapuolelle saakka. Saa sit kylmille varpaille lämmitystä yölläkin :D. Pitäs neuloo myös rannekkeet... Sormet paleltuu, kun tekee näppiksellä töitä. Minäkö himoneuloja... Jotkut tollaset, mutta hieman erivärisestä langasta... Mulla oliskin nalle-lankaa kotona, joten seuraavaa seuraava operaatio taitaakin olla tiedossa. Ohje noihin löytyy muuten novita.fi -sivulta, jos ketä kiinnostaa...

Pitäis varmaan tänään ottaa kuntsikka esille ja hypätä satulaan. Jos edes hieman jaksais hikoilla sen päällä. Mulla on menny aikoja ja taas aikoja, kun olen viimeks sen kanssa riehunu. Ensin meni polvet taas niin paskaksi (kondromalasian prkl), ettei voinu oikein tehdä mitään. Siitä kai se painokin taas sit nousi, yhh. Ja sit olin niin paskassa työpaikassa, etten jaksanut mitään töiden jälkeen, itkin vain ja masennuin lisää. Nyt onneks parempi "firma", joten energiaakin tuntuu olevan enemmän. Eiköhän se painokin taas tästä lähde tippumaan, kun ruokavalio paranee ja jaksaa urheillakin :D. Pakkopakkopakko! Haluan olla kaunis (no sille nyt ei ole mitään tehtävissä...) ja hoikka (lue: laiha, laihempi laihin). Sellanen siro gaselli...

Mutta nyt töihin. Muuten pomo tulee ja sanoo mulle murr. (Paitsi, että se on lomalla...*khih*). Palaan kukkaruukulle.

Jotain Miumiusta

VIIMEISIN HENKILÖ...

...JOKA MAKASI SÄNGYSSÄSI? Raksu
...JOKA SAI SINUT ITKEMÄÄN? Varmaan entinen pomo
...JONKA KANSSA OLIT ELOKUVISSA? Raksu
...JONKA KANSSA MENIT SHOPPAILEMAAN? Viimeks taisin käydä yksin, mutta sitä ennen varmaan raksu
...JOKA SANOI SINULLE "RAKASTAN SINUA"? Raksu
...JOKA LAITTOI SINULLE VIESTIÄ KESKELLÄ YÖTÄ? Jahas... Mulle kukaan yöllä viestittele... Raksu?


YLEISTÄ:

TATUOINTEJA? Eip, mutta haluaisin kovasti
MITÄ PELKÄÄT ENITEN TÄLLÄ HETKELLÄ? Pimeää
MISSÄ HALUAT MENNÄ NAIMISIIN? Kirkossa talvella, oikein kauniina pakkaspäivänä
PITÄÄKÖ KUKAAN SINUSTA? Juu
TYKKÄÄTKÖ OLLA IHMISTEN KANSSA? Suurimman osan aikaa, jos ihmiset ovat mulle läheisiä
OLETKO YKSINÄINEN TÄLLÄ HETKELLÄ? Hetkittäin
OLETKO IKINÄ PITÄNYT HENKILÖSTÄ, JOKA ON KOHDELLUT SINUA HUONOSTI? Olen
MIKÄ LAULU MUISTUTTAA SINUA IHASTUKSESTASI? Rakkaus on lumivalkoinen
PALJONKO SINULLA ON RAHAA TÄLLÄ HETKELLÄ? Riittävästi elämiseen, mutta vähemmän kuin velkaa
ONKO SINULLA SUKAT JALASSA, MINKÄ VÄRISET? Ainahan miulla on sukat!! Valkeat.
SATTUUKO SINUA JOHONKIN NYT? Vasempaan polveen hiukkasen juilii...


SEKALAISTA:

OLETKO PITKÄ VAI LYHYT? Pitkähkö
MITEN ELÄMÄSI SUJUU YLEENSÄKIN? Paremmin nyt kun on uusi työ
OLETKO IHASTUNUT TÄLLÄ HETKELLÄ? Rakastunut
ONKO PARAS YSTÄVÄSI HYVÄ KOULUSSA? Mun ystävät ei oo enää koulussa... Mutta paras ystävä ei ollut
LEMPIELOKUVASI? Pirates of the Caribbeanit, Taru sormusten herrasta...


OLETKO KOSKAAN...

...NOLOSTUNUT VANHEMPIESI TAKIA? Ja monesti
...SALANNUT JOTAIN TÄRKEÄÄ ASIAA VANHEMMILTASI? Sitäkin on tullut tehtyä
...OLLUT SANOINKUVAAMATTOMAN ONNELLINEN? Juu
...MILTÄ SINUSTA TUNTUU JUURI NYT? Ei oikeastaan miltään
...MENETTÄNYT KETÄÄN, JOTA ET VOI SAADA KOSKAAN TAKAISIN? Kaikki isovanhemmat :(


KUUNTELETKO NYT JOTAIN KAPPALETTA? Anna Puuta tulee radiosta
MISSÄ OLET TÄLLÄ HETKELLÄ? Töissä
MISSÄ HALUAISIT OLLA? Kotona
KAUNEIN KUULEMASI KAPPALE? Bohemian Rhapsody
PAISTAAKO ULKONA AURINKO? Ei
OLETKO MUSIKAALINEN? Hieman
KÄYTKÖ SALILLA? En (siis pitäisi varmaan, mutta se on liian kallista)
OLETKO KOSKAAN MEINANNUT KUOLLA? Heti syntyessäni ensimmäisen kerran
OLETKO SUOMALAINEN? Juu
KENELLE LÄHETIT VIESTIN VIIMEKSI, KOSKA? Katille
KUKA LÄHETTI SINULLE TEKSTIVIESTIN VIIMEKSI, KOSKA? Minna
HALUAISIKO KUKAAN MUU OLLA SINÄ? Tuskin
PALJONKO KELLO ON? 8:06
MIKÄ VIIKONPÄIVÄ ON TEHDESSÄSI TÄTÄ? Perjantai, thank God
HALUAISITKO NYT HALATA JOTAIN TIETTYÄ IHMISTÄ? Montaakin =)
MILLOIN ITKIT VIIMEKSI? Siitä taitaa olla nyt jo aikaa... Jotain puolitoista kuukautta sitten?
MILTÄ HIUKSESI NYT TUOKSUVAT? Hiuslakalta ja tupakalta
MIKÄ SINUT SAA YLEENSÄ ITKEMÄÄN? Paha olo, henkinen tuska
MITÄ ÄÄNIÄ KUULET YMPÄRILLÄSI? Radion ja liikenteen
KENEN KANSSA HALUAISIT PARHAILLAAN OLLA KAHDESTAAN? Raksun
PIDÄTKÖ KORUISTA? No juu, ei vaan kamalasti tule pidettyä
OMISTATKO LÄVISTYKSIÄ? Vain korvikset, mitään muuta en
VIIMEKSI SYÖTY RUOKA? Ehrmann-rahka aamiaiseksi
VIIMEKSI JUOTU JUOMA? Vesi
MITÄ ODOTAT TÄLLÄ HETKELLÄ, VAI ODOTATKO MITÄÄN TULEVALTA? Kotiin pääsemistä nyt heti ensiksi. Lottovoittoa =D
INHOATKO KETÄÄN JUURI NYT? Itseinhoa lähinnä
RAKASTATKO KETÄÄN TÄLLÄ HETKELLÄ? Raksua
RAKASTAAKO SINUA KUKAAN? Raksu
IKÄVÖITKÖ KETÄÄN JUURI NYT? Sukulaisiani
KETÄ OLET VIIMEKSI PUSSANNUT? Raksua
MITÄ AIOT TÄNÄÄN VIELÄ TEHDÄ? Töitä, käydä kaupassa ja mennä kotiin. Jos saunois ja rentoutus hyvien juomien parissa (=miljoona kcal)
ONKO VAATEKAAPPISI SIISTI? Ei aivan... Pitäis siivota
KENEN VIERESSÄ VIIMEKSI NUKUIT? Raksun
KENEN KANSSA PUHUIT VIIMEKSI PUHELIMESSA? Minnan
KENEN LUONA OLIT VIIMEKSI YÖTÄ? Kotonani :D. Varmaan serkun perheen luona
KENELLE VIIMEKSI NAUROIT? Itselleni
KENEN VANHEMPIA OLET VIIMEKSI HALANNUT? Omiani


VOISITKO KOSKAAN...

...NAURAA HENKILÖLLE, JOKA KAATUU? Vahingonilo paras ilo.
...LINTSATA KOULUSTA? Been there, done that. Näin työelämässä ei lintsailla...
...NUKKUA PALJAALLA LATTIALLA? En.


PARASTA VASTAKKAISESSA SUKUPUOLESSA:

HIUSTEN VÄRI? Tumma
HIUSTEN PITUUS? Lyhyt
SILMIEN VÄRI? Ruskea
SÖPÖ VAI SEKSIKÄS? Seksikäs
SUUKKOJA VAI HALEJA? Både och
HUMORISTINEN VAI VAKAVA? Humoristinen
HERKKÄ VAI ÄÄNEKÄS? Siltä väliltä
YHDEN ILLAN JUTTU VAI SUHDE? Suhde


OLETKO KOSKAAN...

...VARASTANUT RAHAA YSTÄVÄLTÄSI? En. Kaverin muroihin ei kusta.
...KAIVANNUT JOTAKUTA NIIN PALJON, ETTÄ SATTUU? Olen
...NUKKUNUT KOULUSSA? Lukiossa joskus joo
...OLLUT YKSINÄINEN? Olen
...HUIJANNUT PELISSÄ? Varmaan jossain korttipelissä joskus tullut huijattua
...KATUNUT SITÄ, ETTÄ OLET SATUTTANUT YSTÄVÄÄSI? Koko ajan
...KATUNUT SITÄ, ETTÄ OLET RAKASTANUT JOTAKUTA? Toisaalta, mutta toisaalta en.
...OLLUT TODELLA ILOINEN? Olen

Läski.

Vuosi 1995. Peruskoulun viides luokka. Minua kiusataan, koska sain rinnat ja finnejä muita ennen. Olin hoikka, yksi hoikimmista luokallani. Silti minut piti haukkua lihavaksi. Minulla oli kuulema niin iso perse. Siinä meni viimeinenkin itsetunnon ripe. Kiitos teille siitä.

Vuosi 2000, maaliskuu. "Voit olla varma, että nyt lihot. Noi pillerit tekee sen." Kaaos päässä, paniikki. MINUSTA TULEE LÄSKI!! Entä jos nipistäis jostain vähän...

Vuosi 2000, huhtikuu. "Ei mulloo nälkä. Oon tottunut, etten syö niin paljoa. " Ja vatsani sanoo kurnauskis vain, kun se myllää tyhjää...

Vuosi 2000, heinäkuu. Lenkkiä lenkin perään, lihaskuntoa omassa huoneessa. Paino +/- 0...

Vuosi 2000, joulukuu. Ostan kuukausikortin kuntosalille. Oma ohjelma ohjaajan kanssa suunniteltuna. "Sellanen, joka kiinteyttää, ei laihduta." Yeah right...

Kevät 2001. Luut näkyy. Lopulta väsyn.

Minä en koskaan ole ollut kaunis. Ihan tavis vain. Kuitenkin haluaisin olla kaunis, hoikka (siis laiha, toooodella laiha!!!) ja samalla vahva. Tavoite on jossain kaukana... Mutta joskos se sieltä tulee. Paljon on ollut vuosia välissä, jolloin olen ollut normaalipainossa. Välillä taas jopa normaalin ylärajoilla (ja sekös oksettaa). Sitten taas paino tippui sinne ihaniin lukemiin ja tunsin luuni. Jotenkin sitten taas repsahtanut, epäonnistunut jälleen kerran. The story of my life... Mutta päätin taas vakaasti aloittaa. Kolmas päivä uutta elämää menossa, toivottavasti se NYT onnistuu...

...se laihan olemuksen tavoittelu, saavuttaminen ja lopullinen säilyttäminen.