Takaisin kustannuspaikalla

Kolmas päivä loman jälkeen alkamaisillaan. Ja kun ei huvittaisi =(. Ei sitten yhtään. Polvikin jaksaa rassautua. Ekat päivät täällä kustannuspaikalla olleet kaiken lisäksi niin kiireisiä, ettei ole ennättänyt blogimaailmaan ollenkaan! Lukijatkin vähentyneet loman aikana, pöh. Välillä tuntuu, että jos lopettaisi koko homman. Mutta osaisiko sitä?

Ja päätin sitten tähän samaan lomaltapaluurytäkkään lopettaa tupakan röyhyttämisen. Nyt olisi neljäs päivä menossa eikä tuo oikeastaan ole tehnyt edes sauhuja mieli. Aina tulee mieleen, että pitäisikö vetäistä kessu, mutta sitten muistaa, että ei. Mie olenkin aina ollut sitä mieltä, että olen enemmänkin tapapolttaja kuin oikeasti koukussa. Saa nyt sitten nähdä miten kauan tämä miun päätös pitää, mutta yritys hyvä kymmenen joka tapauksessa.

Olen taas ahdistellut olomuodostani enemmän kuin tarpeeksi. Lomalla tuli syötyäjuotuamässäiltyä sen verran hyvin, että ne pienemmät numerot vaa'assakin ovat vain hamaata menneisyyttä. Nyt sitten olen yrittänyt tämän viikon aloitella taas paremmassa kurissa ja onhan tuo ainakin tähän hetkeen saakka onnistunut. Syön varmaan taas liian vähän, mutta kun en edelleenkään osaa syödä oikein... Jos syön enemmän kuin nyt, sorrun ahmimaan. Ja se ei sitten ainakaan paranna mahdollisuuksiani laihtua.

Ahdistusta on siis riittänyt ja paluu arkeen aivan liian lyhyen loman jälkeen ja sen tiedon paukuttaessa takaraivossa, että seuraava loma on vasta vuoden kuluttua!!! on tuntunut elämääkin suuremmalta ponnistukselta. Olisi vain niin ihana lyödä herätyskello kiinni tai vaihtoehtoisesti jättää se illalla kokonaan virittämättä ja jatkaa unia. Varsinkin, kun Raksulla tuo loma vielä jatkuu tämän viikon. Mutta lottovoitto ei edelleenkään ole saavuttanut miuta. Siis se suurensuuri, olinhan saanut 4 oikein viime sunnuntaina :D. Mutta ei sillä vielä oikein töistä heittäydytä pois...

Ahdistusta maanantaista alkaen on lisännyt oman sinivalasmaisen vartalon ja töiden alkamisen lisäksi se, että Raksu joutuu taas ensi viikosta alkaen reissun päälle. Tai oikeammin jo sunnuntaina. Eli olen sitten viikot taas aivan yksinään ahdistelemassa, panikoimassa ja ikävöimässä. Tällä kertaa matka suuntautuu Rovaniemelle, vaikka tuossa lähempänäkin olisi noita työmaita ollut. Mutta jotenkin kummassa se kauimmaisen työmaan arpa osuu aina miun miekkosen kohdalle. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Nyt taitaa olla tarpeen tarttua sorviin taas. Yrittelen tänään käydä syventymässä myös muiden kuulumisiin, joita taitaa olla rästissä melkoinen määrä... Palaan kukkaruukkuun.