Nonni, missä ne miun mainosrahat on? Ai ei tipu vai? Paskan möivät. Voisin nimittäin aivan hyvin toimia heidänkin mainosmallinaan. Ei tarvitse kuin penkistä nousta/kävellä/ajatella niin miun nivelet pitää taas sellaista mekkalaa, että heikompia jo hirvittää. Ilmat viileni ja muuttui ihan helvetin sateisiksi, joten ilmeisesti nivelet reagoi siihen. Eikös sitä näin vanhana jo nivelet ennusta säätä? Tai sitten tämä on sitä tavanomaista rutinaa ja nurinaa normaaleista liikkeistä. Kuten kyykistymisestä. Tai sitten ihan vain kävelystä. Saa nähdä, milloin toteutuu se kirurgin maalailema kammotuskuva (invalidisoituminen) miun tulevaisuudesta, sen moista on nimittäin ääntely tällä viikolla ollut.
Nivelet ei kuitenkaan kipuile, mutta ääntä riittää siis vaikka muille jakaa. Ei kun äh, perun puheeni. Vasen ranne (no juurikin se onneton saksien kanssa kamppaillut) kipuilee eikä luut meinaa millään asettua omiin uomiinsa, vaikka kuinka vääntääkääntääkiertäähiertää ja hyppii vielä päälläkin. Mutta muutoin mennään vielä ilman kipuja. Nythän olisi sopiva aika aloittaa kipuilu, kun lomakin on jo noin lähellä. Varsin kivaahan se olisi reissussa mennä pitkin mettiä, jos polvet ei jaksa kantaa ruhon painoa. Krrrreitt!
Tänään on kuitenkin onneksi jo keskiviikko, joten aamuherätyksiä tiedossa kellon kanssa tasan kaksi. Vuorokausia lusittavana hiukkasen reilu kaksi. Työtunteja arviolta 17. En mie laske, mutta huomasimpahan ihan sattumalta. Eilen olin sen verran ahkera, että sain kämpän edustuskuntoon, jos vaikka joku sattuu kemuihin ilmestymään.
Nyt kai täytyy jatkaa hommia, vaikka ajatukset lomassa jo meneekin. Palaan kukkaruukkuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti