Uppoutuneena kirjamaailmaan

Ihan vain noin niinkuin vaihteeksi taas kerran. Miten niin mie olen lukutoukka?!?

Heti alkuunsa täytyy hehkuttaa paria loman aikana lukemaani helmeä! Henning Mankellin Kiinalainen ja Douglas Prestonin ja Lincoln Childin yhteistuotantona Kuoleman asetelma. Molemmat veivät mennessään eikä meinannut millään malttaa lopettaa lukemista. Tuo Kuoleman asetelmahan on tuota Pendergast-sarjaa. Suosittelen kaikille, aivan loistavaa!! Nyt olen taas palaillut sitten Tess Gerritsenin maailmaan. Luutarha on tullut aiemmin luettua ja nyt alelaareista hyllyyni (tai siis vuodevaatelaatikkoon, koska miun kirjahyllyt on täyttäkin täydempiä) lähti mukaan Jääkylmä. Tämä koukuttaa myös ja on oivallista trilleriä :D. Mii laik!

Tuli eilen sitten tehtyä tekstipoliittisia investointejakin. Tilailin Adlibriksen kautta Janet Evanovichia. Ja sitä kuuluistaa Stephanie Plum -sarjaa. Aikaisemmin olen jo tainnut lukaista ensimmäiset seitsemän osaa, mutta sitten tuli katkos kirjaston hyllyjen puutteellisuuden vuoksi. Ja koska eihän mitään muista enää vuosien takaa, täytyi sarjaa tilata alusta asti. Nythän sarjassa on ilmestynyt jo 19 osaa, joten miulla riittää kyllä lukemista hetkeksi! Ihan kaikkea ei meikäläinen raskinut kerralla tilailla, mutta seuraavat opukset kuitenkin:

One for the Money
Two for the Dough
Three to Get Deadly
Four to Score
High Five
Hot Six
Seven Up
Hard Eight
To the Nines
Ten Big Ones
Eleven on Top
Twelve Sharp

Ja luonnollisestikin englanniksi, koska homma toimii alkuperäiskielellä astetta paremmin. Sen vertaisen kun miulle on tuota kielipäätä suotu, sitä on kai hyvä käyttää hyödykseen. Lisää pitää tilailla sitten eri kerralla, tuohonkin satsiin menee jo melkein 80 euroa. Mutta onpahan ainakin mistä harrastaa taas :D. Muutoinkin olisi paljon tilattavia/lainattavia kirjasarjoja tai ihan vain yksittäisiä kirjoja mielessä, mutta antaisiko olla hetkeksi? Ja mammallehan voisi vinkata joululahjaideoita...

Nyt pitäisi palata takaisin maan pinnalle tuolta kirjojen ihmeellisestä maailmasta ja jatkaa työntekoa. Kumma kun se motivaatio ei millään meinaa palata näin loman jälkeen... Yritettävä on joka tapauksessa, joten heipat nyt sitten. Palaan kukkaruukkuun.

Rakkautta ilmassa

Ihanainen ja vastavuoroisesti myös miulle vertaistukea antava Pulla muisti miuta tunnustuksella:

Säännöt sanelevat seuraavaa:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin. 

Siis suuren suuri kiitos Pullalle. Piristi mieltä kummasti :D. Itse haastan suuresta suosikkieni joukosta tällä kertaa Kauriin, Ellin, Sallamarin, Bubblen ja tsikun.

Palaan kukkaruukkuun.

Takaisin kustannuspaikalla

Kolmas päivä loman jälkeen alkamaisillaan. Ja kun ei huvittaisi =(. Ei sitten yhtään. Polvikin jaksaa rassautua. Ekat päivät täällä kustannuspaikalla olleet kaiken lisäksi niin kiireisiä, ettei ole ennättänyt blogimaailmaan ollenkaan! Lukijatkin vähentyneet loman aikana, pöh. Välillä tuntuu, että jos lopettaisi koko homman. Mutta osaisiko sitä?

Ja päätin sitten tähän samaan lomaltapaluurytäkkään lopettaa tupakan röyhyttämisen. Nyt olisi neljäs päivä menossa eikä tuo oikeastaan ole tehnyt edes sauhuja mieli. Aina tulee mieleen, että pitäisikö vetäistä kessu, mutta sitten muistaa, että ei. Mie olenkin aina ollut sitä mieltä, että olen enemmänkin tapapolttaja kuin oikeasti koukussa. Saa nyt sitten nähdä miten kauan tämä miun päätös pitää, mutta yritys hyvä kymmenen joka tapauksessa.

Olen taas ahdistellut olomuodostani enemmän kuin tarpeeksi. Lomalla tuli syötyäjuotuamässäiltyä sen verran hyvin, että ne pienemmät numerot vaa'assakin ovat vain hamaata menneisyyttä. Nyt sitten olen yrittänyt tämän viikon aloitella taas paremmassa kurissa ja onhan tuo ainakin tähän hetkeen saakka onnistunut. Syön varmaan taas liian vähän, mutta kun en edelleenkään osaa syödä oikein... Jos syön enemmän kuin nyt, sorrun ahmimaan. Ja se ei sitten ainakaan paranna mahdollisuuksiani laihtua.

Ahdistusta on siis riittänyt ja paluu arkeen aivan liian lyhyen loman jälkeen ja sen tiedon paukuttaessa takaraivossa, että seuraava loma on vasta vuoden kuluttua!!! on tuntunut elämääkin suuremmalta ponnistukselta. Olisi vain niin ihana lyödä herätyskello kiinni tai vaihtoehtoisesti jättää se illalla kokonaan virittämättä ja jatkaa unia. Varsinkin, kun Raksulla tuo loma vielä jatkuu tämän viikon. Mutta lottovoitto ei edelleenkään ole saavuttanut miuta. Siis se suurensuuri, olinhan saanut 4 oikein viime sunnuntaina :D. Mutta ei sillä vielä oikein töistä heittäydytä pois...

Ahdistusta maanantaista alkaen on lisännyt oman sinivalasmaisen vartalon ja töiden alkamisen lisäksi se, että Raksu joutuu taas ensi viikosta alkaen reissun päälle. Tai oikeammin jo sunnuntaina. Eli olen sitten viikot taas aivan yksinään ahdistelemassa, panikoimassa ja ikävöimässä. Tällä kertaa matka suuntautuu Rovaniemelle, vaikka tuossa lähempänäkin olisi noita työmaita ollut. Mutta jotenkin kummassa se kauimmaisen työmaan arpa osuu aina miun miekkosen kohdalle. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä.

Nyt taitaa olla tarpeen tarttua sorviin taas. Yrittelen tänään käydä syventymässä myös muiden kuulumisiin, joita taitaa olla rästissä melkoinen määrä... Palaan kukkaruukkuun.

Kun lomalla on tylsää

Siis ei, mie EN valita :D. Raksu lähti jo ennen sian pieremistä (Kalle Päätalot vaikuttaneet elämääni ilmeisen vahvasti) kalalle, joten mie olen sitten ihan oman itseni herra koko päivän. Tai no ainakin nyt siihen saakka, kun Raksu kotiutuu. Saan siis viettää tämän päivän ihan parhaaksi katsomallani tavalla. Ajattelin hieman lukea (hieman?!? Miten Pendergastia voi lukea hieman!) ja kattoa Kaunottaren ja Kulkurin. Ja pitihän se heti tulla blogissakin piipahtamaan ja katsomaan teidän muiden kuulumiset.

Reissuamassa oltiin tuossa viime viikolla tuolla Taivalkosken maisemissa. Kiitos siitä sään herroille, oli ihan mielettömän mahtavat kelit! Mitään suuria ei sitten sen koommin ole tullut tehtyäkään, mutta eikös se ole lomalla justiin parasta, kun ei ole mitään aikataulutettuja suunnitelmia. Jotka sitten pilalle mennessään aiheuttaa armottoman vitutuksen ja koko paskan kaatumisen.

Hieman on äksöniäkin ennättänyt lomalla olemaan, kun käytiin hieman paikkailtavana tuossa Taivalkosken reissun lomassa. Tai siis Raksu kävi paikkailtavana, mie olin vain seuraneitinä. Että voitte huokaista helpotuksesta, en ole stressautunut lomasta ja vetänyt ranteitani auki :D. Sain kyllä olla hiukkasen sairaanhoitajana, sen verran makoisa vekki Raksulle tuli päähän. Mutta ei muuta kuin kylmää niskaan ja soittoa hätäkeskukseen. Lanssimiehet (toinen oli kyllä nainen) kuskaili meidät sitten kivasti Kuusamoon paikattavaksi. Liimalla tarttui, joten ei tarvitse mihinkään tikkien poistoon enää aikaa varailla täällä kotipuolessa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Raksulle totesin vain, että onneksi siulla on tällanen muija, joka ei ihan vähästä tai vähäistä enemmästäkään verimäärästä hätkähdä ja tietää ainakin suurinpiirtein, mitä paljon (ja miksei vähemmänkin) vuotavalle haavalle on tehtävä. Muutoin olisi voinut olla pahemmat seuraukset, jos mie olisin siihen viereen kipannut...

Nyt jatkan lomailuani siirtymällä muiden kuulumisiin. Mutta olen siis hengissä ja ensi viikolla taas sorvin ääressä! Palaan kukkaruukkuun.

Loma!

Seuraa arvatenkin kahden viikon mittainen blogihiljaisuus, koska mie lähden tänään

LOMALLE! :D

Palaan kukkaruukkuun.

Kieroutunut ajatusmaailma

Hihkuin mielessäni illalla, kuinka onnistuin syömisissäni eilen:

Aamupala

1/2 annosta kaurapuuroa

Lounas

1 pala varrasleipää ilman päällisiä

Päivällinen

1 annos jauhelihakeittoa

Iltapala

jälkiruokakulhollinen sokeroimatonta mansikkakeittoa

2 palaa näkkäriä juustolla

Samalla mietin, että onko tässä oikeasti mitään järkeä? Haluanko mä elämältäni laihan vartalon (no totta vitussa haluan!!!) ja ahdistuneen mielen? Vai haluanko mä elää iloista elämää syöden normaalisti (edelleenkin: mikä on normaalia, kun mä en enää tiedä!) ja nauttien kaikesta? Toisaalta pää sanoo, että miun pitäisi yrittää olla laihduttamatta ja nauttia siitä, mitä miulle on annettu. Mutta toisaalta oma pää ei kestä omaa kehoa ja haluaa ajaa sen nälkäkuoleman partaalle.

Mietin samalla myös sitä, miten mie olen iloinen ja mielestäni onnistunut, kun syön minimaalisesti enkä anna mahan murinan vaikuttaa ruokailuihini sorru mihinkään ylimääräiseen. Kun toisaalta toiset epäonnistuvat syödessään tuon vähäisen määrän. Koska pitäisi syödä vielä enemmän toipuakseen. Ajatukset repii miun päätä kahtaalle enkä mie osaa päättää, mihin suuntaan miun tulisi lähteä. Kun toisaalta ja toisaalta. Ja sitten taas kunehkäkentiesjoskuskait... Tulen kai mie hulluksi ennen seuraavaa syntymäpäivääni!

Kertokaa te miulle, mitä aikuinen ihminen normaalisti syö. Mie en enää ole kartalla tämän homman kanssa. Toisaalta en toivo olevanikaan, koska pienenevät luvut vaa'assa houkuttavat aivan liikaa. Palaan kukkaruukkuun.

Riks raks poks, Kellogg's rice krispies!

Nonni, missä ne miun mainosrahat on? Ai ei tipu vai? Paskan möivät. Voisin nimittäin aivan hyvin toimia heidänkin mainosmallinaan. Ei tarvitse kuin penkistä nousta/kävellä/ajatella niin miun nivelet pitää taas sellaista mekkalaa, että heikompia jo hirvittää. Ilmat viileni ja muuttui ihan helvetin sateisiksi, joten ilmeisesti nivelet reagoi siihen. Eikös sitä näin vanhana jo nivelet ennusta säätä? Tai sitten tämä on sitä tavanomaista rutinaa ja nurinaa normaaleista liikkeistä. Kuten kyykistymisestä. Tai sitten ihan vain kävelystä. Saa nähdä, milloin toteutuu se kirurgin maalailema kammotuskuva (invalidisoituminen) miun tulevaisuudesta, sen moista on nimittäin ääntely tällä viikolla ollut.

Nivelet ei kuitenkaan kipuile, mutta ääntä riittää siis vaikka muille jakaa. Ei kun äh, perun puheeni. Vasen ranne (no juurikin se onneton saksien kanssa kamppaillut) kipuilee eikä luut meinaa millään asettua omiin uomiinsa, vaikka kuinka vääntääkääntääkiertäähiertää ja hyppii vielä päälläkin. Mutta muutoin mennään vielä ilman kipuja. Nythän olisi sopiva aika aloittaa kipuilu, kun lomakin on jo noin lähellä. Varsin kivaahan se olisi reissussa mennä pitkin mettiä, jos polvet ei jaksa kantaa ruhon painoa. Krrrreitt!

Tänään on kuitenkin onneksi jo keskiviikko, joten aamuherätyksiä tiedossa kellon kanssa tasan kaksi. Vuorokausia lusittavana hiukkasen reilu kaksi. Työtunteja arviolta 17. En mie laske, mutta huomasimpahan ihan sattumalta. Eilen olin sen verran ahkera, että sain kämpän edustuskuntoon, jos vaikka joku sattuu kemuihin ilmestymään. Mitkä vitun kemut? Kun miehän päätin, ettei miuta saa juhlia! Kun tuo synttäripäiväkin sattui jostain välistä tälle viikolle tupsahtamaan... Siis sain imuroitua, luututtua ja pestyä vessan. Raksu oli ihanamuksa ja teki taas ne vittumaisimmat eli pyyhki pölyt. Sen verran laiskuri kuitenkin olin, että suihkun ja saunan lattian pesun jätin suosiolla perjantaille. Sitten on sen verran varmaan ilopiikkiä, että senkin jaksaa suoritella.

Nyt kai täytyy jatkaa hommia, vaikka ajatukset lomassa jo meneekin. Palaan kukkaruukkuun.

Lomatunnelmissa

Lomaan aikaa tämän päivän lisäksi kolme työpäivää. Ja mie olen jo ihan fiiliksissä!! Perjantaina kello yksi (toivon mukaan...) koittaa kahden viikon vapaus :D. Enhän mie tätä taas olekaan kuin vuoden odottanut. Aion kyllä ottaa kaiken irti tuostakin lyhyestä ajasta. Heti loman alkajaisiksi reissuamaan muutamaksi päiväksi ja sitten rentoilua ja extempore-meininkiä. Mikäs sen parempaa loma-ajanvietettä onkaan...

Käsikin alkaa toipua viime viikkoisesta sekoilusta. Viikonloppuna se turvotteli ja kuumotteli kämmenselkää myöten, joten jotain tulehduksentapaista taisin siihen aikaiseksi saada. Eilen kuitenkin oli jo parempana ja sain ruven revittyä irti (ai miten niin ei saisi?!?). Kipeähän tuo jälki vieläkin on, mutta helpottaa kuitenkin, kun ei tunnu koko käsi räjähtävän heti, kun sen laittaa maata kohti osoittelemaan. Mietin viikonloppuna jo, että vedinkö koko käden vituiksi, kun meinasi taju lähteä siitä kivusta. Ehkä tämä opetti taas jotain ja mie uskoisin vähemmilläkin ahdistuksenhallintakeinoilla parempaan huomiseen.

Eilen kyllä taas tuijottelin seiniä, lattiaa ja kattoa siihen malliin, että mitähän tästä vielä tulee... Tuntuu, että mie olisin vaipumassa masennukseen. Hetkittäin on parempi mieli, mutta sitten ahdistelen mielessäni taas syömisistä ja syömättömyydestä, mietin uskaltaisinko ottaa nälkääni yhden näkkäripalan lisää, mutta jätän ottamatta. Ehkä kehon kannalta parempi niin, jos tässä yhtään meinaa kutistua pientäkin pienemmäksi hoikistua. Pää vain käy jatkuvaa kamppailua puoleen ja toiseen. Miksi en vain osaa syödä oikein? Mikä vittu siinä on niin saatanan vaikeaa?!?!? Olenhan mie sentään aikuinen ihminen!

Tai sitten olen joku teinipiru aikuisen vartalossa. Paskaa tämä on taas. Mutta lomaa odottelen edelleen mukavilla mielin :D. Olen ilmeisesti hyvin kahtia noin seitsemäänkymmeneen osaan jakautunut persoona, kun en edes tässä hetkessä osaa päättää onko miulla hyvä vai huono olla. Palaan kukkaruukkuun. Viimeistään loman jälkeen.

Ups

Jotain vol. miljoona. Taidan pyytää meidän terkkaa hieman tarkistamaan kättä. Olen taas epäonnistunut. Niin monella tapaa. Eihän miun pitänyt enää näin tehdä... Pakenen vuorille ja vedän sen eräänkin tavaran päähäni. Ja potkin itsestäni tämän hirviön pihalle. Kunhan joku ensin veisi tuon kivun pois...

Kuiviin en ole vuotamassa koska vuoto loppui jo illalla, mutta lipsahdus sattui sellaiseen kohtaan, että hankaloittaa ranteen liikuttelua. Älkää soimatko miuta, tarpeeksi paskat fiilikset omasta ahdistuksenpurkamiskeinosta jo muutoinkin. Palaan kukkaruukkuun.

Elokuu

Ja loma sen kun lähestyy. Nyt kun elokuu starttasi, tuntuu lomakin todella konkreettiselta asialta. Koko kesän se on ollut jokin epämääräinen ajanjakso kaukana tulevaisuudessa, mutta nyt alkaa tajunta herätä siihen ajatukseen, että miulla on enää puolitoista viikkoa töitä ennen kahden viikon paussia :D. Olen ihan fiiliksissä. Koska todellakin olen loman tarpeessa! Enhän viime kesänäkään pitänyt kahta viikkoa enempää lomaa. Ja irtisanoutumisen yhteydessä sain pitää lomaa vain kaksi päivää ennen uuden pestin aloittamista.

Lomaa miulla on muutoinkin viime vuosina ollut yleensä vain tuo kaksi viikkoa kesällä. Se on tätä pätkätyöläisen ihanaa arkea. Toissa kesänä olin "lomalla" (siis työttömänä) viisi viikkoa ennen töiden aloittamista edellisessä työpaikassani, mutta jotenkin se ei ollut sama asia kuin olla ihan oikealla lomalla. Joten olen onnellinen, kun ensi kesänä miulla on neljän viikon loma! Jotain uutta ja hienoa tuollainen OIKEA loma, ja vasta tällä iällä...

Mutta elokuu on siis avattu ihan hyvissä meinigeissä (toistaiseksi ainakin, kun ei yhtään jättimäistä hirviölukkiakaan näkynyt aamusella) ja toivottavasti jatko on vähintään yhtä hyvä. Raksukin tulee jo huomenna kotiin (ja aloittaa loman, perkules sentään) joten hyvillä mielillä saan taas siitäkin olla. Onkin jo ikävä. Siis mie olen aikuinen nainen ja ikävöin miehen perään kuin joku pikkulikka. Miekö takertuvainen?!?! Yksinäinen vain...

Nyt on pakko tarttua työntouhuun, että ennättää puoli ysiksi seuraavaan paikkaan. Hauskaa elokuun alkua muillekin! Palaan kukkaruukkuun.